29.11.2014

Timo Rannikon tekniikka 1.11.2014


Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.
En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.

Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.
Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.

Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.
Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti  ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.

Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)

28.11.2014

Ensimmäinen hieronta

En oikein tiennyt mitä odottaa Nitan ensimmäisestä hieronnasta - tai en olettanut mitään. Tai rauhatonta koiraa, joka on kireä kuin viulun kieli ja kankkulan kaivoon heitetyt rahat. Onneksi näin ei kuitenkaan ihan ollut. Saatiin hierojakin järjestymään kotiin asti.

Liikettä ei iltapimeyden takia katsottu, hieroja tunnusteli lihakset ja kulmaukset läpi Nitan seistessä. Neidin mielestä kyseessä oli varsin epäilyttävä toimenpide, jota piti osoittaa hännällä koipien välissä. Kuitenkin koira heti avautui mielistelemään kun hipely loppui.

Itse hieronnassa Nitalla kesti jonkun aikaa totutella ajatukseen. Paremmin meni jo kun päästiin vaihtamaan kylkeä. Jossain kohtaa taisi silmätkin se ummistaa.

Hieronnan tulokset olivatkin seuraavat:
- niska ja kaula hyvät ja rennot
- vasen lapa vähän jumissa. Kuona-ainetta, kuin "kuplamuovia". Lähti kuitenkin hyvin joustamaan ja reagoimaan
- oikea lapa ok
- etujalkojen venytykset ja liikeradat hyvät.
- selkärangan vieressä aivan kiinni oleva lihassuikale tiukka. Ei juuri joustanut
- lantio hyvin joustava ja rento
- takajalkojen venytykset ja liikeradat hyvät
- takareisissä hyvin pientä kireyttä, voi olla jännittämistä hieronta tilanteesta

Takapäätä ei Nita kauheasti alkuun antanut hieroa. Ei vaikuttanut kipeältä (ei toki poissuljettu), mutta etenkin ensimmäistä puolta hieroessä ei tykännyt takaosan sörkkimisestä ja veti itsensä kippuraan. Kylkeä vaihtaessa alkoi muutenkin koko koira rentoutumaan ja toisen takajalan hieronta onnistui ok. Venytykset todella hyvät.

Seuraava käynti noin kk päästä, sen akuutimpaa tarvetta ei ole eikä hieroja ollut juuri mistään huolissaan. Ainoastaan rangan luona ei lihas vastannut hierontaan. Erityisen tyytyväinen oli lantion seutuun, joka erityisesti on paha paikka useasti pidempi selkäisillä agilitykoirilla.


25.11.2014

Ulkoasun ja tietojen päivitystä

Mitä pidätte?

Noinkin yksinkertaista banneria työstetty ikuisuuden kun en osannut päättää mitä teen noista kahdesta kuvasta, ajatuksia ei vaan tullut. Noh mennään tuolla ainakin hetken aikaa :)

Pikaiseen päivittelin myös Vickylle omat sivut.


17.11.2014

Maanantai - raskaat viikot takana


Siis huh. Blogi ollut hiljainen ihan tarkoituksella. Muutamat viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja työ tehnyt oman stressitekijänsä. Vickystä on kuoriutunut oikea riiviö, voimat olleet aivan loppu töiden jälkeen ja pentu on kaiken lisäksi valvottanut öisin. Energia ei ole riittänyt treenaamiseen Nitan kanssa. Motivaatio on ainakin hetkellisesti laskenut. Viime treeneistä Nita päätti karata hallinnasta, meidän ryhmässä on vähän ongelma tuo kun tehdään samalla kentällä kahta rataa aivan vierekkäin olettaen kaikkien koirien kestävän häiriön. Asiasta on kaikille sanottu moneen kertaan ettei homma meillä toimi niin, tulos oli sitten tämä. Puoleentoista vuoteen ei Nita ole mihinkään karannut ja saatu häiriöherkkyytä treenattua. Nyt tuntuu kun kaikki tehty työ mennyt hukkaan. Eipä intoa ainakaan nostata. Katsotaan päästäänkö ikinä mihinkään.

Vicky kasvaa hurjaa vauhtia. Ne tulevat Nitan kanssa toimeen oikein hyvin, meno tosin on välillä turhankin riehakasta. Ainoastaan luut ovat ongelma, jos niitä sattuu unohtamaan näyville. Muuten Nita saattaa jopa pennun kanssa ottaa vetokilpaa lelusta sen kummempia ärähtämättä. Lelut ja luut on kaikki kuitenkin kerätty pois ja otettu esille vain hallitusti.


Jotta homma ei mene liian helpoksi, alkoi Vicky yksi ilta pissaamaan aivan koko ajan ja lopuksi ihan veristä pissaa. Olin itse työmatkalla tuolloin, Samuli-raukka lähti iltaa vasten ell kuljettelemaan pentua ja virtsatientulehdushan siellä oli ja antibiootit kourassa. Harmittaa moisia ottaa pienelle pennulle, mutta minkäs teet. Tilanne on onneksi viikossa parantunut. Toivottavasti ei uusiuu. Sitä myöten sisäsiisteyden opettaminen näin syksyllä on hieman hankalaa, ulkona on hyi kylmää ja märkää.

Lähiaikoihin on kuitenkin mahtunut Rannikon treenit sekä luento harrastuskoiran huollosta, joista erillistä postausta myöhemmin.

Koitan nyt tsemppailla blogia henkiin kun ehkä alkaa töissäkin kiire helpottamaan :) Ulkoasuakin pitää päivitelläVickyn tulon myötä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

1.11.2014

Meet Vicky

HOXHOX, pentukuumetta aiheuttava postaus ;)







Loppu hyvin kaikki hyvin

Kävimme aamulla hakemassa pennun kotiin <3 Nita pääsi matkalle mukaan ja esittelimme pennun Nitalle kasvattajan läsnäollessa. Aluksi Nita oli jännittyneen iloinen, häntä helui kun se pääsi hihnassa moikkaamaan. Kuitenkin jotain murahtelua tuli.. 
Matkalla kotiin Vicky nukkui vieressä ja aina välillä kapusi syliin. Se on hyvin avoin ja seurallinen pentu, pikku riiviö siellä kuitenkin asuu myös - hampaat pitää olla  joka kohdassa.
Esiteltiin pentu uudemman kerran  Nitalle pysähdyspaikalla, nyt Nitakin oli jo avoimempi ja innokkaampi pentua kohtaan. Mustasukkaisuusvinkunat olivat kyllä vuorossa kun kehtasin piipahtaa yksin pennun kanssa auton ulkopuolella.

Kotona pidimme ensin koiran eri puolilla koiraporttia. Vicky ei juuri Nitasta välittänyt, mutta Nita sitten sitäkin äänekkäämmin. Sellainen vinkukuoron se aloitti kun portti oli välissä - aivan liian epäreilua. Huutoahan ei jaksanut kuunella ketään ja heti kun Nita malttoi hetkeksi rauhoittua, päästimme sen vapaana samaan tilaan pennun kanssa. Nita oli hyvin kiinnostunut pennusta, mutta pentu ei juurikaan siitä. Nita hieman stressasi tilannetta, alkoi läähättää ja hilseillä karvastaan. Päästiin onneksi sen kanssa melkein heti Timo Rannikon tekniikkakoulutukseen lähtemään niin lepää isommankin suippiksen hermot. 

Takaisin tullessa kaikki sujuikin jo paremmin. Nita vahtii kovasti pentua, mutta malttaa jo rentoutua. Vickyä saa huomioida vaikka Nita olisikin vieressä, mutta Vickyn luoksekutsuminen iloisesti kiihdyttää Nitan mustasukkaisuutta, jota pitää taas vähän äänellä - ettei vaan hän unohtuisi.

Postauksen kuvat ovat kännykällä nopeasti napsittuja, lähipäivinä sitten kunnon kameralla kuvaa :)Vähän harmaita hiuksia tuottaa pennun ulos vieminen kun ulos kylmään ei haluaisi tarpeita tehdä. Myöskin tärinää riittää vaikka neule päällä oliskin. 

Miten olette pukeneet syyspennun? Ja miten teillä on sisäsiisteys lähtenyt käyntiin kun ulkona on kylmä? :)