Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.
En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.
Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.
Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.
Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.
Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.
Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti