28.10.2013

Agilitytäytteinen viikonloppu

Nyt voin hyvällä omatunnolla sanoa, että on otettu itseä niskasta kiinni ja treenattu, ainakin puoliksi tosissaan.
Kieli poskellahan se meno välillä on, mutta tsempattiin kerrankin molemmat.



Perjantain treeneissä oli valttia yksi sana: valssi. Ja niitä valsseja sitten tosiaan olikin, taisi mennä meillä molemmilla Nitan kanssa jalat solmuun. Pirulainen karkaili jopa selän taakse.
Kakkosen jälkeen valssi + persjättö, 3-4 valssi, joka oli hyvin epälooginen, 6 takaaleikkaus ja välistä veto seiskalle. Valssia sitten vain loputkin kuviot. Ei muuten liian helppoa ollut!


Video on jo ohjatun tunnin loputtua, jätin pienet rimat tarkoituksella :)
Apua toi mun kiljuminen..

Lauantaina käytiin yksityisellä koirakoululla missä Nita suoritti pentuagilityn ja osan jatkokurssista. Jatko meillä jäi kesken Nitan juoksujen vuoksi ja käytiin (vihdoin ja viimein) korvaamassa tunteja.
Ensimmäisellä radalla harjoiteltiin päällejuoksua ja yritettiin suoristaa omaa kroppaani ylöspäin. Nita ei kuitenkaan enää lukenut ohjausta, kun en enää matalana merkannut hyppyjä.
Toisella radalla harjoiteltiin välistävetoa, joka on meille suhteellisen uusi, mutta ehdottomasti Nitan kanssa aivan must harjoitus. Se lähtee helposti vain luukuttamaan esteiden jälkeen mikäli neiti energinen sille päälle sattuu. Ja hups missä se emäntä olikaan.


Aloitin tänään projektin opettaa Nitalle kepit. 
Olen päätynyt 2x2 -keppeihin ja niiden kanssa opettamiseen. Namikädellä ohjaaminen, verkot tai kuja ei tunnu jotenkin meille sopivalta vaihtoehdolta. Olen paljon hyvää kuullut kakkoskepeilla opettamista ja tulokset ovat olleet loistavia. Aikaa ja hermojahan se vaatii, kuten kaikki puhdas operantti opetus.
Ensimmäiset keppitreenit sujuivat paljon, paljon paremmin mitä odotin. Fiksu tyttö. Nita tajusi keskittää kahdelle kepille todella hyvin, tosin aluksi tarjoavan vain takaakiertoa kepillä. Aluksi palkkasin siitäkin, kunhan se vain sai ajatusta keppien väliin. Nopeasti muutaman toiston jälkeen nostin vaikeustasoa ja palkkasin lelulla eteen kepeiltä kun oli yksi väli "pujoteltu". Päästiin jo eri etäisyyksiin ja jopa juosten vierellä. Super!


25.10.2013

Arvontaa tulossa.. Stay tuned!

Pitkästä aikaa ajattelin laittaa arvontaa tulemaan näin syysteemalla. Lisätietoja ja kilpailuohjeita tulossa lähipäivinä. Palkinnotkin kotiutuvat kaupasta eikä palkinto ole tällä kertaa yllätys!
 
Pysykäähän siis kuulolla!



 

24.10.2013

Lonkka- ja kyynärkuvaukset

Eilen käytiin joukkotarkastuksessa kuvauttamassa Nitan lonkat, kyynärät ja peilaamassa silmät.
Priimakoira ja kuvauksen tulokset olivat:
A lonkat
0 kyynärät
terveet silmät
Tietysti on odotettava vielä Kennelliiton varmistusta asiasta, mutta ei tyttö ainakana toivoton tapaus ole. Hieman hirvittää, kun olen paljon kuullut miten tulokset ovat muuttuneet aivan järkyttävästi Kennelliiton arvioimana. Toivottavasti nämä pysyisivät, tiedossa olisi toivottavasti terve koira ja hyvältä näyttää agilityuran kannaltakin.
Itse reissu oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kun en ole vastaavassa ollut.
Nita oli todella reipas kun silmiä katsottiin. Pöydällä se vain heilutti häntäänsä ja oli hyvin avoin eläinlääkärille "mikäs leikki tämä on" -tyylisesti. Suht hyvin pysyi paikallaan kun silmiä tarkasteltiin ja terveeksi todettiin.
Pikkuisen rauhoituspiikki nippasi ja vaikutti hyvinkin nopeasti. Odoteltiin rauhoitetun Nitan kanssa omaa vuoroa kuvaukseen. Nita oli aivan kanttuvei eikä edes varvasta liikuttanut rauhoituksen aikana, yllättävän monet sinnittelivät rauhoitetta vasten. Mutta kas kun lähdimme nostamaan Samulin kanssa Nitaa kuvaushuoneeseen niin neiti päätti alkaa haukkumaan ja irvistelemään! Miten voi olla mahdollista, että aivan kanttuveiksi rauhoitettu koira, jolla on silmätkin aivan ympäri, alkaa haukkumaan äänekkäästi? Oli siinä naurussa pidättelemistä. Ilmeisesti oli neiti vähän kuvaustilanteessakin pyörinyt, koska ensimmäinen lonkkakuva oli todella epätarkka.
Ääniprotestointia Nita piti kuvauksen jälkeekin (edelleen rauhoitettuna) muutaman kerran ja kerättiin ihan katsojia tällä showlla.
Herätyspiikin jälkeen pikkuhiljaa neiti pääsi jaloilleen ja yllättävn nopeasti toipui rauhoituksesta. Loppuillan Nita oli hyvin rauhallinen ja vähän "töhnässä" rauhoitteesta emmekä uskaltaneet enää iltaruokaa sille antaa.
Tänä aamuna Nita oli edelleen väsynyt, mutta selkeästi jo oma itsensä ja aamuruokakin maistui hyvin :)
Nyt jännitetään Kennelliiton tuloksia! Joko teillä nuoret koirat on kuvautettu?

20.10.2013

Analysointia koirapuistossa

Käymme muutaman kerran kuukaudessa läheisessä koirapuistossa Nitan kanssa. Lähipiirin kavereilla ei hirveästi koiria ole, joten ehdottomasti koirapuistoilusta on tullut tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi sentään kodimme lähellä oleva puisto on suhteellisen rauhallinen ja ihmiset ymmärtäväisiä - illalla siellä on rajumpia koiria, jotka poistuvat puistosta heti kun muita olisi tulossa. Hyvä niin.
Tänä aamulla laitoin tossua toisen eteen pitkästä aikaa kohti puistoa. 

Koiria olikin useampi (aussi x 2, pk collie, kultsu x 2 + joku muu) ja pääsin hyvin pohtimaan Nitan käyttäytymistä. Nita rakastaa painimista, sen se oppi aikoinaan eräältä saksanpaimenelta ja nyt painiminen on ihan ykkös juttu, välillä sentään malttaa juostakkin. Nita helposti lähtee alistamaan toista koiraa, jos se osoittautuu vähänkään helposti maahan meneväksi. Mutta heti, jos joku koira on pienestikkään päällekäyvämpi niin Nita on se kuka istuu jähmettyneenä häntä koipien välissä. 
Nita on hyvin oppinut pitämään liian innokkaat urokset pois selästä, napsii ilmaa hampailla, mutta ei ole liian herkkähipiäinen kun ennen. Mutta, jos tilanne käy selkeästi Nitalle epämukavaksi esim tilanteessa, että uros ei ota kuuleviin korviinsa tai Nita joutuu keskelle koiralaumaa niin silloin se kyllä vinkaisee varoittavasti ja haluaa selkeästi pois tilanteesta. Myöskin tilanteet, että leikkiminen menee pikkaisen liian pitkälle, Nita vaikka kaatuu tai menee ympäri leikin tohinassa, saa sen selkeästi varpaillensa ja pälyilemään. Tuollaisen jälkeen Nita selkeästi haluaa omaa tilaa rauhoittua ennen leikin jatkamista. Mikäli toinen koira tätä tilaa ei anna sille, silloin Nita hyvin varoittavasti napsii ilmaa heti - äänikin menee sellaiseksi epätoivoiseksi vinkunaärähdykseksi. Tälläisessä tilanteessa yritän kutsua Nitan luokseni vähän hakemaan tilaa.

Tässä päästääkin nyt siihen mielenkiintoiseen kohtaan mitä jo vähän avattiin agilitykouluttajan kanssa. Se miksi Nita on alkanut hieman "rähisemään" on selkeästi viesti myös minulle: 
"mami, anna mä hoidan tämän pois kun sä et selkeästi sitä osaa".
Täytyy kyllä sanoa, että tämä herätti. Tänään Nita yritti hakea koirapuistossa hetkeksi tilaa itselleen kun yksi uros sinnikkäästi seurasi sitä. Nita hakeutui selkäni taakse enkä tajunnut siinä yrittää pitää urosta poissa - mitään kun ei tapahtunut niin johan se neiti syöksähtää takaani ajamaan uroksen pois. Tänään myös ensimmäistä kertaa Nita tuli jalkojeni väliin ajamaan urosta pois. Onneksi tässä vaiheessa jo havahduin horroksestani ja häädin yli-innokkaan uroksen pois häiritsemästä.

Nita selkeästi ei luota siihen, että huolehtisin sille sen ansaitseman rauhoittumistilan kun se tuntee olonsa epämukavaksi. Se haluaa olla luonani rauhoittumassa, mutta kokee itse tarpeelliseksi puolustaa kärkkäämmin sekä itseään että minua - koska en ole tehnyt sitä sen puolesta.


Iho-ongelmia

Olen tämän syksyn hieman epäillyt Nitalla yliherkkyyttä jollekkin ruoka-aineelle - ei allergiaa, koska oireet eivät ole pahat. Toistaiseksi vahvana epäilynä on naudanliha mikä aiheuttaisi reaktioita.

Kaikki alkoi viimeisistä oman seuran tokokisoista kun huomasimme Samulin kanssa Nitasta lähtevän aivan tupottain karvaa vaikka se oli pitkään pudottamatta. Se voisi olla vain karvanlähtöä vaikkakin taukoa oli välissä, mutta olin jotenkin pistänyt merkille aikaisemmin Nitasta lähtevän enemmän karvaaa aina kun se sai naudanlihaa.

Laitoimme tämän asian testiin ja poistimme Nitan ruokavaliosta naudan- ja sianlihan. Nitahan syö nappuloita ja lihaa noin 40/60 suhteella, nappulana toimii Brit Care Salmon-Potato. Lihana on ollut aina vaihtelevasti nautaa, sikaa, broileria ja kalkkunaa. Poronlihaa Nitan vatsa ei aiemmin kestänyt, mutta sitä voisi kokeilla uudestaan. Menulla oli nyt vain nappuloiden lisäksi broileri ja kalkkuna noin 2-3vk. 
Nyt Nita on syönyt nautaa pääosin reilu viikon verran ja nyt aloin huomaamaan iho-oireita: karvaa lähtee enemmän ja iho hieman hilseilee (rapsuttaa ehkä enemmän?)

Onneksi oireet toistaiseksi näyttävät olevan pieniä eikä silmien rähmisistä ym. ole ilmennyt. Pieniä oireita on vaikea yhdistää yliherkkyyteen, etenkin kun naudanliha-annos ei ole jokapäiväistä. Voi olla, että olen väärässäkin mikä oli hyvä asia, mutta nyt ainakin seurailen tuota tiiviimmin talven ja kokeilen välillä toistuuko oireet. Seuraavaksi lähtee kokeiluun aiheuttaako sianliha oireita mitä ei ole annettu myöskään about kuukauteen.

19.10.2013

Ihan pätevää

Perjantain agilityssä oli taas paljon hyvää ja huonoakin, huonoa lähinnä taas Nitan odotuskäyttäytymisessä ja radalla jälleen hyvää.

Nita on selkesti herkistynyt viime viikkoisen "episodin" jälkeen, lähes jokainen vastaantuleva koira täytyy haukkua ja selkeästi Nita on kovin jännittynyt. Agilityssä kuitenkin vireen nousu teki asiasta vielä pahempaa ja kerkesin jo omissa ajatuksissani lopettaa koko lajin ja erakoitua jonnekkin Keski-Suomen metsään piiloon.
Onneksi toinen kouluttajista kuitenkin jaksoi tsempata. Pohdittiin siitä, ettei Nita ole missään nimessä toivoton tapaus, se rentoutuu nopeasti kun halli hiljenee ja on muuten erittäin hyvä luonteinen. Agility vain kiihdyttää sitä niin paljon, etenkin kun toinen koira meni radalla. Vinkeiksi saatiin vaan sinnikkäästi harjoittelemista peruskäskyillä kuten istu tai maahan keskeyttääkseen haukkumisen ja kehua heti kun koira rentoutuu. Toinen ehdotus oli myös välttää odottelua hallissa eli tuoda koira melkein suoraan autosta radalle. Radalle Nita on aivan hiljaa eikä päästä yhtään ainutta inahdusta, se on myös lähdöissä ym hyvin hallittavissa vaikka lähistöllä olisi odottavia koiria. Treeniä treeniä, se ei taida ikinä loppua.

Itse treenit menivät hyvin, rata ei ollut mikään taktinen vaan suoria ja isoja kaarevia linjoja. Pointti oli estesuoralla missä esteet ovat asetettu hieman sikin sokin ja eri suuntiin suoralla, huomioida oma hartialinja ja sillä viestiä koiralle. Nita ensin luukutti paljon vain ohi esteista (tai ALI!), mutta kun itse tajusin töitäkin tehdä välillä niin homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Nita lukee aika hyvin jo ohjausta.
"Kyllä te viel kolmosiin pääsette" -oli varmaan hienointa!

Tänään käytiin aikaisin aamulla tallilla tunnin kävelyllä radalla. Oli ihanan aurinkoinen ja raikas syysilma.



15.10.2013

Muutama uusi ohjauskikka ja puomin selätys, vihdoin videota!

Pidemmittä puheitta, alla muutamat videokoosteet lauantai-iltapäivän itsenäisestä treenistä.

Uutena ohjauksena pakkovalssi, tosin vain toiselle puolelle toistaiseksi.


Uutena ohjauksena sylikäännös molemmilta puolilta.



Puomin harjoittelua.





14.10.2013

Vilivilperi rauhoittuu

Miten helpoittavaa onkaan kuulla mieheltä miten hyvin heillä on mennyt lenkeillä Nitan kanssa. Hän on huomattavasti ollut aktiivisempi koiran kanssa ja jopa kääntynyt minun puoleen kysymään neuvoa mitä tehdä - voitteko kuvitella mies kysyy neuvoa? ;)
Harjoiteltiin kerran luoksetuloa illalla tyhjässä koiratarhassa. Neuvoin miestä välillä kutsumaan Nitaa luokse ja istumaan hänen eteensä. Palkka ja vapautus. Näitä toistoja ja vaikeuttaen tätä ottamalla pannasta kiinni ja sitten vasta palkka + vapautus. Ohjeet ovat kuulemma auttaneet kovasti ja nyt Samulikin pitää Nitaa mielellään vapaana metsässä.
Toinen ongelmahan on ollut Nitan hepuleiden saantiin, jolloin se purkaa energiaansa hiukan väärään paikkaan. Muistutuksena aikaisempi postaus samasta aiheesta.
Samuli on yrittänyt kieltää rankasti Nitaa kun sen puree lahkeesta tai pohkeesta. Tämä on monesti joko vain kiihdyttänyt sitä lisää tai sitten ei poistanut ongelmaa kuin hetkellisesti.
Suosittelin hänelle kokeilemaan olla huomioimatta koiran hepulointia ja haukkumista - olettaen, että kestää sen mahdollisen näykkäysyn reagoimatta siihen.
Yllättävää kyllä tämä keino on toiminut huomattavasti paremmin kuin kieltäminen tai toruminen. Samuli kun ei lähde yhtään mukaan tuohon perseilyyn vaan menee täysin passiiviseksi niin kauan kun koira riehuu ja lopuksi toteaa vaan hyvin rauhallisesti esimerkiksi "joko riitti". Nita on hyvin nopeasti huomannut, että tämähän ei tästä etene mihinkään ja homma on täysin turhaa.


Näykkiminen on vähentynyt Samulia kohtaan ja melkein loppunut täysin. Hepulointihaukkumisetkin ovat huomattavasti lyhyempi kestoisia kun tytöllä raksuttaa päässä.
Voin itse niin huokaista helpotuksesta toisen puolesta kun ei aina tarvitse kokea lenkitystä vastenmieliseksi eikä koira pääsisi purkamaan energiaansa vapaana. Joskus pieninä hetkinä toivoisin Nitan jo kasvavan aikuiseksi, mutta heti seuraavana sekuntina kadun tätä toivetta. Onhan se ihana katsoa kun toisessa on vielä sitä lapsenomaisuutta :)



13.10.2013

Aina ei voi voittaa

Paljon hävittiin, mutta myös paljon opittiin ja saatiin ajattelemisen aihetta Nitan kanssa. 

Käytiin tänään Kellokoskella korkkaamassa ensimmäiset TOKO:n möllikokeet seuran ulkopuolella. Luokkana oli turvallinen nakkiALO, mutta tuttujen treenikenttien ja tuttujen koirien jäädessä pois myöskin Nitan innokkuus ja itsevarmuus hävisi. Pienessä mielessäni osasin tätä odottaa, mutta kyllähän se harmittaa kun huonosti menee. Etenkin kun aikaisemmat möllikokeet ovat olleet erittäin onnistuneita. Kaikesta oppii ja niin tehtiin tälläkin kertaa.

Eilisen agilitytapauksen vuoksi Nita oli kovasti varuillaan ja paineistui heti toisen koiran katseesta, leikistä tai muusta palkkauksesta. Otettiin hyviä treenejä ennen paikkamakuuta. Noh paikkamakuuta ei tavallaan edes ollut meillä :D Nita aloitti piippaamisen heti ja nousi perusasennosta varmaan neljä kertaa ennen käskytystä maahan. Paikkamakuusta nousi kahteen kertaan vinkuen - ei yhtään sille normaalia käytöstä.. Paikkamakuusta se on tainnut nousta kerran vaikka olisi mitä häiriötä eikä IKINÄ vinkunut. Tämä siis nollattiin ja syykin paljastui - kauhea pissahätä neidillä vaikka juuri oli saanut rauhassa tehdä tarpeitansa. Just.

Pisteet jakautuivat seuraavanlaisesti:

Luoksepäästävyys          10
Paikkamakuu                  0
Seuruu kytkettynä           8
Seuruu taluttimetta           5 ½
Maahanmeno seuruusta   5
Luoksetulo                      8 ½
Seuruusta seisominen       10
Estehyppy                       6
Kokonaisvaikutus            7

Yhteensä 122,5p

Nita ei ollut yhtään oma itsensä tänään, se haahuili, ei keskittynyt eikä tehnyt omalla innokkuudellaan. Lähes kaikki liikkeet olivat vajavaisia ja jopa vahvat liikkeet feilasi.
Perusasennot olivat aivan hakusessa neidillä ja seuruussa se lähti vain haahuilemaan. Maahanmenossa nousi ylös, mitä sitäkään ei ole tapahtunut ikinä. Luoksetulossa nousi paikasta juuri ennen kuin käännyin antamaan käskyä. Estehyppy meillä on erittäin kesken, joten siihen nähden olin super tyytyväinen toisella käskyllä suoriutumiseen.



Huono päivä tai jotain, aina ei voi mennä hyvin. Tämän vuoksi mölleissä käydään, jotta saadaan treeniä uusista paikoista ja niissä toimimisessa. Eroa esimerkiksi viime onnistuneeseen kokeeseen on paljon, postaus kokeesta löytyy tämän linkin takaa.

Olen kuitenkin tämän päiväisen perusteella päättänyt jättää ilmoittautumatta suunnitelluihin Lahden ja Veikkolan Rally-Tokokokeisiin marraskuussa. Nita tuntuu nyt pyytävän treenitaukoa muista lajeista. Sillä ei selkeästi uudessa ympäristössä riitä innokkuus ja motivaatio työskennellä vaikka kuinka yritän virettä nostatella. En tiedä missä olen tehnyt väärin, mutta tauko tulee varmasti olemaan hyväksi meille molemmilla. Nita on kuitenkin aika nuorella iällä treenannut paljon ja itse kokemattomana ehkä ottanut liikaa sille paineita. En viitsi loppuvuoden Rally-Tokoihin lähteä haahuilemaan ja hakemaan huonoa rataa alle. Pelaan mielummin varman päälle ja Nita saa kisa- ja treenitaukoa kyseisistä lajeista ainakin vuoden loppuun asti. Katotaan sitten uudemman kerran.

Keskityttään nyt siis toistaiseksi vain agilityyn mikä on kuitenkin edelleen laji mikä sytyttää Nitan täysin. 

11.10.2013

Joo-o..

Jälleen ohjatut aksatreenit, näitä odottelinkin jo innolla. Nita oli alkuun jo hyvin kuulolla ja päästiin tällä kertaa aloittamaan. Radassa oli meille muutama uusi ohjaustekniikka: pakkovalssi, sylikäännös ja poiskääntö.


Yllä olevaa rataa olis siis tarkoitus harjoitella, mutta aivan siihen ei kuitenkaan päästy. A-este meillä pois, muut menivät senkin. Puolet radasta kerettiin mennä.
Harjoiteltiin ensin pakkovalssia kakkoselle. Nopeasti se alkoi muovautumaan ja Nitalla kyllä vauhtia riitti! Kouluttajaltakin tuli positiivista kommenttia vauhdista ja etenkin kun se vauhti löytyy jo ensimmäisestä esteestä lähtien. 
Jatkettiin rataa ja harjoiteltiin poiskääntö + sylikäännös seiskalle. Kerettiin harjoitella pelkkää sylikäännöstä irrallaan, ihan yllätyin kuinka nopsasti saatiin se kasaan! Homma kuitenkin levisi käsiin kun viiden metrin päähän tuli toinen treenaaja harjoittelemaan pussia ja hänen koiransa karkasi Nitan luokse.. Peli oli jo menetetty siinä, kun Nita näki toisen koiran treenaavan aivan vieressä. Toisen koiran vierailun jälkeen Nitalta katkes pinna täysin ja avasi taas runsaan sana-arkkunsa. Totesin, että homma ei enää toimi ja lähdettiin jäähylle. Kävin ulkokentällä treenaamassa muutamat sylikäännöt.

Yritin muutaman kerran tulla rauhallisemman neidin kanssa halliin, mutta pinna oli katkennut jo niin pahasti ettei Nita pystynyt pitämään itseään kasassa - ei yhtään. Samainen koira karkasi uudemman kerran luokse. Nita yltyi haukkumaan ihan huolella ja käyttäytyi niin huonosti, että tein päätöksen jättää treenit siihen. Koiralle takkipäälle ja autoon jäähylle. Kävin sen jäähdyttelemässä, mutta radalle ei enää palattu vaan suunnattiin kotiin.

Tuollaisia sattuu kaikille (onhan Nitakin aikoinaan karkaillut), mutta pisti ärsyttämään kun juuri oltiin pyydetty ettei meidän radalla ollessa treenata siinä vieressä. En halunnut Nitan palkkautuvan siitä mikäli lähtee litomaan (tätä ongelmaa ei ole onneksi pitkään aikaan ollut *kopkp*, mutta toisen koiran yllättävä visiitti oli aivan liikaa.. Etenkin toistamiseen.
Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, että pidin päätöksestäni kiinni enkä lähtenyt treenillä palkitsemaan Nitankaan käytöstä. Helposti tuossa tilanteessa olisin jäänyt itsekseen treenaamaan.

Saa nähdä mitä huomisesta tokosta tulee moisen episodin jälkeen.




8.10.2013

Sadeillan pelastus

Heti alkuun jo varoitan postauksen sisältävän tuotemainontaa- mikäli se sattuu jotainkin häiritsemään.

En ole juurikaan kaivannut Nitalle sadetakkia. Sadekeleillä olemme tehneet vähän lyhyempiä lenkkejä ja kuivanneet vain koiran huolella. Vähän aika sitten päätin kuitenkin hommata sadetakin neidille, jonkun edullisen vähäisen käytön vuoksi - lähinnä kunnon sateille ja mökille missä koira on koko päivän ulkona.

Koiran takin etsintä tuntuu olevan sitä suurinta filosofiaa välillä, en halunnut laittaa rahoja mihinkään kalliiseen ja epäsopivaan. Olen myös laiska menemään liikkeeseen sovittelemaan takkeja, saan ne kuitenkin halvemmalla netistä. En esimerkiksi päätynyt Hurtan sadetakkiin vaikka sellainen olisi ollut alennuksessa, se kun tuntuu olevan aina joka koossa jostain liian iso tai epäsopiva.

Niille tiedoksi, jotka eivät asu pääkaupunkiseudulla, eivät ole hevosihmisiä niin suosittelen etenkin vilkaisemaan Hevostarvikkeiden erikoisliikeen Hööks Hevosurheilu -liikkeen nettisivut. Löysin nimittäin sieltä todella edullisen ja loistavan sadetakin!

Kuva: www.hooks.fi
Maksoin takista alennuksen jälkeen vain 16,90 €, joka ei ole todellakaan paha! Takki on erittäin istuva ja hyvän mallinen, ei aivan noin suora mitä kuvassa näyttäisi olevan. Kaulus nousee hyvin pystyyn ja pysyy hyvin myös liikkeessä. Takki on erittäin kevyt eikä siinä ole vuorta ollenkaan, täydellinen pohjavillanomaavalle lyhytkarvaiselle nahkalle. Koko 55 istuu Nitalle kuin nenä naamaan ja koira liikkuu mielellään se päällä. Malli on sopivan istuva ja kapea - juuri omiaan esim meidän rakkaille suippiksille. Heijastimet ovat myös hyvät - kiertävät kaikki saumat. Suoraan tuotteeseen pääset tästä.

Huomenna eli 9.10.2013 on viimeinen mahdollisuus saada takki ja muut koiratarvikkeet -15 % ;)
Liike sijaitsee Vantaan Tammistossa ja heillä on myös verkkokauppamahdollisuus. Toimistusehdoista en tiedä, koska itse käyn aina liikkeessä.

Ja ei, en saa rahaa mainostamisesta. Halusin jakaa tämän edullisen ja toimivan löydön teidän blogilaisten kanssa. Tuota liikettä ei monesti tiedosta, jos ei hevospiireihin kuulu ;)

Vilkaiskaapa myös muut koiratuotteet, meillä esimerkiksi paljon leluja tuolta sekä loistava B-vitamiiniseos karvanlähtöajalle.



5.10.2013

Ekat aksakisat!

Harjoitusmielessä mentiin ja harjoitusta myös saatiin. Suuntasin aamulla auton kohti Hyvinkään epävirallisia agilitykisoja. Olin ihan yksin Nitan kanssa matkassa enkä todellakaan tiennyt miten pärjään yksin, etenkin ilman häkkiä tai siinä nätisti odottavaa koiraa. Onneksi sentään oli auto minkä sain ihanan lähelle parkkeerattua.
Kisat olivat lämpimässä (oi jes!) hallissa tekonurmipohjalla. Nita ei ole tekonurmella treenannut todella, todella pitkään aikaan, toivoin vaan ettei se ole liian liukas. Aikataulussa oltiin ja ensimmäinen luokka sujui todella nopesti ja möllihyppy-luokka päästiin aloittamaan jo ihanan aikaisin ja sutjakkaasti.

Rata oli aika simppeli, vain kahdessa kohdassa piti perjaatteessa tehdä jotain. Lähin aika hyvin mielin radalle, mutta hoin kuitenkin itselleni, että harjoitusta ollaan vain hakemssa. En tiennyt miten Nita reagoi uuteen paikkaan, halliin ja siihen, että yhtäkkiä pitäisi olla täysillä menossa. Lämmittelyesteet olivat naurettavan pienellä alueella, jopa mineille. Saimme muutaman pikku hypyn siinä aikaiseksi ja muutaman kerran A-esteen kontaktia, jotta Nitalle jää varmasti hyvä mieli. 


Nita kävi jäälleen kuumana odotellessa ja muiden virittäessä koiraa, keskityin vain saamaan Nitan rauhalliseksi. Silläkin uhalla, että se menisi lahnaksi radalla.
Ensimmäiselle radalla lähdin rauhallisella koiralla, kunnes joku leikitti lähtöalueella koiraa. Nita otti siitä kierroksia ihan tuhottamasti ja avasi taas sanaisen arkkunsa. Tiedän, että munhan mokahan se on jos koira ottaa noin kovasti paineita, mutta pitääkö sitä koiraa leikittää lähtöalueella?
Ensimmäisen esteen taakse Nita onneksi rauhoittua kun huomasi mitä ollaan tekemässä. Saatiin hyvä ja nopea lähtö, mutta homma tyssäsi jo kolmoselle. Nita jostain syystä kiersi sen ja hyppäsi väärästä suunnasta. HYL siis tältä radalta. Homma kuitenkin loppuun asti, jossa mokailtiin kasilla Nitan vain yksinkertaisesti pysähtyessä katsomaan minua ja viimeinen maalieste sitten kierrettiin tyylikkäästi. Noh :)

Kävin ilmoittamassa ottavani uusintalähdön, joka olikin nopeasti. Nita oli onneksi rauhoittunut ja saatiin parempi lähtö ihan henkiselläkin tasolla. Tai ainakin minä sain. Taas alkoi hyvin, mutta sitten ohjaaja mokasi kun aloin varmistelemaan kolmosta "puskien" Nitan siitä yli, rintamasuuntani jäi putkelle päin ja sinne kutosen putkellehan se neiti pujahti. Tajusi neiti kuitenkin putken suulla, että taisi väärä este olla :) Loppurata mentiin suht nopeasti ja puhtaasti läpi. HYL oli tulos myöskin tältä radalta.

Vaikka radat olivat hylkyjä, olin supertyytyväinen niihin. Harjoituspohjalta lähdettiin näihin ekoihin kisoihin ja sitä myös saatiin. Koira oli selkeästi vähän hämillään uudesta paikasta, joten tällaiset tulee selkeästi tarpeeseen. Radallakin oli Nita vähän ihmeissään eri näköisista aidoista eikä lukinnut esteitä yhtä hyvin kuin kotihallilla. Näitä harjoituksia vaan lisää!


Uusi aksaryhmä

Ensimmäinen agilitykoitos tältä viikolta oli perjantain uuden agilityryhmän korkkaus. Ryhmä vaikutti oikein hyvältä, mutta sopivan haasteelliselta - saadaan ihan oikeasti pistää kaikkemme likoon. Eri tasoisia koirakoita ollaan kaikki, mutta hyvin saatiin tällä kertaa sumplittua treenit jokaisen tason mukaan. Nita jopa pääsi yllättämään!
Melkein jo pyörryin kun saatiin rakentamamme rata valmiiksi. Huih olipa teknisin ja pisin rata mitä ollaan koskaan menty tai edes yritetty! Noh syteen tai saveen taisin todeta ennen omaa vuoroa.


Aloitettiin rata ihan alusta ja katsottiin sitten mihin asti päästään. Ratapiirrokseni ei aivan vastaa todellisuutta, en oikeen niin tarkasti sitä enää muistanut. Olisi pitänyt jo paikan päällä se piirtää ylös. Esteet 1-3 olivat paljon vaikeammassa kulmassa kuin kuvapiirros antaa näyttää. 
Noh otin ykkösen päällejuoksulla, joka yllättävää kyllä meni aika nappiin. Nelosen jälkeen takaaleikkasin hieman äänikorostusta käyttäen, sama juttu aidalla nro 11. Takaakierto esteelle 14, joka ei taas lunastanut odotuksia, vaan Nitalla meni pitkäksi eikä hypännyt koko estettä ensimmäisellä yrittämällä. Toisella kerralla meni tiukille, mutta kuitenkin - ihme kyllä saatiin tosi hieno aikaa voittava vino hyppy aidalle nro 15, josta oli helppo jatkaa eteenpäin.
Sitten ongelmakohtiin. Alku meni oikein hyvin ja saatiin siitä kehujakin sekä omasta liikkumisesta radalla (siis anteeks mitä :D). Ensimmäisen kerran tyssäsi renkaalle, jota vähän osasin odottaa syvällä sisimmässäni (sitä kun ollaan harjoiteltu tosi vähän). Seuraavaksi blokkasin Nitan kympille tulemalla aivan liian lähelle. Puomin kanssa oli ongelmia juuri ratavauhtini vuoksi. Ei olla puomia harjoiteltu vielä temmon muutoksilla, joten Nita meni vähän hämilleen minne piti mennä ja hyppäsi joka puominrampilta alas kun nopeutin vauhtia. Kun se puomille saatiin pienellä himmaamisella, lopussa odotti oikein mallikas kontaktilla odottaminen ja vapautus. Hieno suippis!

Näissä treeneissä Nitan odotuskäyttäytyminen ei ollut todellakaan sitä parhainta. Olin lämpännyt Nitan ennen radan rakentamista ja siinä alkuselvittelyissä ym meni jo paljon aikaa. Mineistä aloitettiin ja hups odotimme omaa treenivuoroamme yli tunnin. Se oli Nitalle aivan liikaa vaikka yritin sen kanssa harjoitella pienessä tilassa pikkutokoliikkeitä ym. Kierroksia se otti siitä huolimatta aivan liikaa ja alkoi äänekkääksi. Onneksi pääsin ulkokentälle ottamaan muutamat hypyt ja putket, sain pahimmat paineistumat pois ja loppuaika odotettiin suhteellisen mallikkaasti. 

Odottelutreenejä? Voi kyllä, kalenteriin vain ylös... :)



4.10.2013

Agilitykoitokset!

Valehtelisin, jos sanoisin ettei minua jännitä.
Tämän viikon agilitykoitokset ovatkin hieman eriävät normaaleista rutiineista. Nimittäin tänään aloitamme HAU:ssa uudessa treeniryhmässä vanhan ryhmämme hajotessa. Tiedän muutamie henkilöitä kyseisestä ryhmästä ja sanoisin, että meillä Nitan kanssa on paljon työtä edessä. Innolla odotan miten ensimmäiset treenit menevät tänään illalla!
Koitokset jatkuvatkin jo heti huomenna - itseni kiusaksi heti aikaisin aamusta. Lähdetään Nitan kanssa ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin! Hui!
Olen jo hetken etsinyt hyviä epävirallisia mihin osallistua, Nitallakin riittää jo ikää mölleihin. Ongelmana on vaan ollut joko aikataulut tai sitten tarjolla on ollut vain agilityratoja hyppyratojen sijaan. Nitalla kun on A sekä keinu ihan vaiheessa pujottelusta puhumattakaan mitä ei olla edes aloitettu. Nyt kuitenkin tärppäsi ja löysin möllitasoisen hyppyradan, joten starttaamme aamusta Hyvinkäälle.
Lisäjännitystä tuo se, että olen todennäköisesti reissussa yksin. Yritän saada Nitan vain autoon rataantutustumisen ym ajaksi. En voi sitoa sitä mihinkään kiinni huutoshown vuoksi. Saapi nähdä onko ratamme tuhoon tuomittu, mutta harjoitustahan me mennään hakemaan. Mielenkiintoista nähdä miten Nita reagoi kisatilanteeseen, lämmittelyyn ja yhtäkkiä kokonaisen radan suorittamiseen kerralla. Olen varustautunut ottamaan myös toisen startin mikäli ensimmäinen ei mene hyvin, mutta ehdottomasti jätän siihen yhteen mikäli päästään kunnialla maaliin. Wish us luck!
Kuva: Google.fi

3.10.2013

Tekevälle sattuu

Ei voi muuta todeta viime viikonlopusta kuin sen, että Nita kyllä rakastaa mökillä oloa!


Perheellämme on mökki Keski-Suomessa, jossa yritämme miehen kanssa päästä käymään aina kun on mahdollista. Ihanaa laatuaikaa perheen kanssa ja Nita pääsee olemaan ulkona vapaana sielunsa kyllyydestä. Ja se neiti kyllä ottaa siitä kaiken irti!
Viikonloppu meni siis möksällä rentoutuessa, Nita juokseneteli kuin gaselli metsässä tai pallon perässä. Taisi tutustua mönkijäänkin ensimmäistä kertaa, yllättävän rohkeasti!


Lähtöpäivänähän totta kai tekevälle piti sattua, onneksi ei mitään vakavaa. Huomasimme veneeltä tullessamme, että Nitan toisen jalan polkuantura on revennyt ja vuotanut jonkin verran verta. Tämä osoittautui onneksi pinemmäksi haavaksi kuin ensin verimäärästä ajattelin. Anturasta oli "kuoriutunut" kerros pois, varmaankin siellä metsässä juostessaan kolauttanut sen johonkin. Putsasin haavan ensin vedellä ja sitten laimennetulla Betadinella. Suojatakseni haavaa hiekalta ja lialta, laitoin haavapaperin ja siteen siihen päälle. Eipä se niin toimiva ratkaisu ollutkaan kun sidettä piti olla koko ajan korjailemassa, mutta antoi se sen verran suojaa, että haava pääsi kuivumaan nopeasti eikä liasta ollut enää vaaraa.
Nyt antura näyttää jo hyvältä eikä se koiran menoa ole haitannut :)



Onko muuten teidän koirilla tavallista enemmän energiaa pakkasen myötä? Meillä oli tänä aamuna ensimmäisen kerran miinuksen puolella tuo kammottava mittari ja Nitassa oli kyllä virtaa enemmän kuin pienessä kylässä.

Pahoitteluni taas viikon blogihiljaisuudesta, asiaa kyllä olisi.. Blogin kirjoittaminen on suhteellisen työlästä tällä hetkellä - tai sitten keksin vain tekosyitä. Olen itse taas flunssassa ja yskin tällä hetkellä keuhkoni pihalle - not nice. Lisäksi läppärini alkaa olemaan jo todella vanha ja toimii myös sen mukaisesti. Tämän vuoksi kuvien lataaminen on hidasta ja työlästä - alan aina pitkittämään lataamista vaikka postaukset ovat jo valmiina niitä kuvia odottaen. Koitakaahan kestää!