Harjoiteltiin kerran luoksetuloa illalla tyhjässä koiratarhassa. Neuvoin miestä välillä kutsumaan Nitaa luokse ja istumaan hänen eteensä. Palkka ja vapautus. Näitä toistoja ja vaikeuttaen tätä ottamalla pannasta kiinni ja sitten vasta palkka + vapautus. Ohjeet ovat kuulemma auttaneet kovasti ja nyt Samulikin pitää Nitaa mielellään vapaana metsässä.
Toinen ongelmahan on ollut Nitan hepuleiden saantiin, jolloin se purkaa energiaansa hiukan väärään paikkaan. Muistutuksena aikaisempi postaus samasta aiheesta.
Samuli on yrittänyt kieltää rankasti Nitaa kun sen puree lahkeesta tai pohkeesta. Tämä on monesti joko vain kiihdyttänyt sitä lisää tai sitten ei poistanut ongelmaa kuin hetkellisesti.
Suosittelin hänelle kokeilemaan olla huomioimatta koiran hepulointia ja haukkumista - olettaen, että kestää sen mahdollisen näykkäysyn reagoimatta siihen.
Yllättävää kyllä tämä keino on toiminut huomattavasti paremmin kuin kieltäminen tai toruminen. Samuli kun ei lähde yhtään mukaan tuohon perseilyyn vaan menee täysin passiiviseksi niin kauan kun koira riehuu ja lopuksi toteaa vaan hyvin rauhallisesti esimerkiksi "joko riitti". Nita on hyvin nopeasti huomannut, että tämähän ei tästä etene mihinkään ja homma on täysin turhaa.
Näykkiminen on vähentynyt Samulia kohtaan ja melkein loppunut täysin. Hepulointihaukkumisetkin ovat huomattavasti lyhyempi kestoisia kun tytöllä raksuttaa päässä.
Voin itse niin huokaista helpotuksesta toisen puolesta kun ei aina tarvitse kokea lenkitystä vastenmieliseksi eikä koira pääsisi purkamaan energiaansa vapaana. Joskus pieninä hetkinä toivoisin Nitan jo kasvavan aikuiseksi, mutta heti seuraavana sekuntina kadun tätä toivetta. Onhan se ihana katsoa kun toisessa on vielä sitä lapsenomaisuutta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti