... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!
Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa!
Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin.
Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.
Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.
Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.
Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.
Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti