Ruusuketta pukkaa

Note to myself:

1. Ei koirakaverus-tapaamisia kisoja edeltävänä päivänä
2. Väsynyttä koiraa täytyy auttaa radalla

Kävimme starttaamassa Ojangon koirakeskuksessa agilitymölliepikset maksiluokassa. Eilen kävimme myöhään iltapäivällä Nitan kanssa moikkaamassa kaveria ja hänen jo täälläkin tuttua saksanpaimenkoira Siennaa. Tunnin verran koirat ainakin riehuivat samalla kun kävelimme metsälenkin. Tästä ilmeisesti Nita väsyi todella paljon sillä oli hyvin flegu tänään epiksissä.

Ensimmäinen rata oli kyllä täysi munaus :D HYL siis tuli jo kolmannella esteellä eli putkella. Katsoin, että koira on lukinnut jo putken, joten lähdin jo kohti seuraavaa estettä (ajattelin olla reippaasti edelle, jotta vauhtia saadaan lisää). Jostain syystä Nita kuitenkin ohjautui mukani ja hylkyhän siitä tuli. Tässä taas opin uutta - jos Nita on väsynyt niin sitä joutuu enemmän saattamaan esteelle ja tsempata. Normaalisti hyvin vireessä oleva Nita irtoaa hyvin ja itsenäisesti hakee esteet. Toki itse vähän turhan hätäisesti ohjasin.

Puomille tulo oli myös hyvin omituinen, otin liikaa haltuun ja Nita meinasi ohjautua ulos linjalta. Kontaktit sentään ok, tietoisesti vapautin ajoissa ettei lipsahda pois niiltä. Nro 11 putkelle kävi sama homma ja tein itse valssin putken jälkeen liian myöhään niin kurvikin lisahti pitkäksi.

Toiselle kierrokselle tsempattiin ja päätin putket vähän varmistella. Tarmokkuutta oli Nitassakin enemmän, mutta väsynyt se oli. Nyt saatiin nro 12 valssi oikeaan kohtaan ja heti huomasi käännöksen nopeudessa ja pienuudessa. Nollatulos ajalla -15,25.

Toinen rata olikin sitten riittävä sijoitukseen ja napattiin 1.sija! Kyllä näin materialistina oli hymy korvissa kun palkinnot sisälsivät ruusukkeen kirjahyllyn koristeeksi :) Ruusukkeen lisäksi palkinnoksi saatiin Finnkinon leffalippu, suklaapatukka sekä kaksi namipötköä koiralle. Kiitos HSKH mukavista kisoista!