Agilitytäytteinen viikonloppu

Nyt voin hyvällä omatunnolla sanoa, että on otettu itseä niskasta kiinni ja treenattu, ainakin puoliksi tosissaan.

Kieli poskellahan se meno välillä on, mutta tsempattiin kerrankin molemmat.

Perjantain treeneissä oli valttia yksi sana: valssi. Ja niitä valsseja sitten tosiaan olikin, taisi mennä meillä molemmilla Nitan kanssa jalat solmuun. Pirulainen karkaili jopa selän taakse.

Kakkosen jälkeen valssi + persjättö, 3-4 valssi, joka oli hyvin epälooginen, 6 takaaleikkaus ja välistä veto seiskalle. Valssia sitten vain loputkin kuviot. Ei muuten liian helppoa ollut!

Video on jo ohjatun tunnin loputtua, jätin pienet rimat tarkoituksella :)
Apua toi mun kiljuminen..

Lauantaina käytiin yksityisellä koirakoululla missä Nita suoritti pentuagilityn ja osan jatkokurssista. Jatko meillä jäi kesken Nitan juoksujen vuoksi ja käytiin (vihdoin ja viimein) korvaamassa tunteja.

Ensimmäisellä radalla harjoiteltiin päällejuoksua ja yritettiin suoristaa omaa kroppaani ylöspäin. Nita ei kuitenkaan enää lukenut ohjausta, kun en enää matalana merkannut hyppyjä.

Toisella radalla harjoiteltiin välistävetoa, joka on meille suhteellisen uusi, mutta ehdottomasti Nitan kanssa aivan must harjoitus. Se lähtee helposti vain luukuttamaan esteiden jälkeen mikäli neiti energinen sille päälle sattuu. Ja hups missä se emäntä olikaan.

Aloitin tänään projektin opettaa Nitalle kepit. 

Olen päätynyt 2x2 -keppeihin ja niiden kanssa opettamiseen. Namikädellä ohjaaminen, verkot tai kuja ei tunnu jotenkin meille sopivalta vaihtoehdolta. Olen paljon hyvää kuullut kakkoskepeilla opettamista ja tulokset ovat olleet loistavia. Aikaa ja hermojahan se vaatii, kuten kaikki puhdas operantti opetus.

Ensimmäiset keppitreenit sujuivat paljon, paljon paremmin mitä odotin. Fiksu tyttö. Nita tajusi keskittää kahdelle kepille todella hyvin, tosin aluksi tarjoavan vain takaakiertoa kepillä. Aluksi palkkasin siitäkin, kunhan se vain sai ajatusta keppien väliin. Nopeasti muutaman toiston jälkeen nostin vaikeustasoa ja palkkasin lelulla eteen kepeiltä kun oli yksi väli "pujoteltu". Päästiin jo eri etäisyyksiin ja jopa juosten vierellä. Super!

Arvontaa tulossa.. Stay tuned!

Pitkästä aikaa ajattelin laittaa arvontaa tulemaan näin syysteemalla. Lisätietoja ja kilpailuohjeita tulossa lähipäivinä. Palkinnotkin kotiutuvat kaupasta eikä palkinto ole tällä kertaa yllätys!

 

Pysykäähän siis kuulolla!



 

Lonkka- ja kyynärkuvaukset

Eilen käytiin joukkotarkastuksessa kuvauttamassa Nitan lonkat, kyynärät ja peilaamassa silmät.

Priimakoira ja kuvauksen tulokset olivat:

A lonkat

0 kyynärät

terveet silmät

Tietysti on odotettava vielä Kennelliiton varmistusta asiasta, mutta ei tyttö ainakana toivoton tapaus ole. Hieman hirvittää, kun olen paljon kuullut miten tulokset ovat muuttuneet aivan järkyttävästi Kennelliiton arvioimana. Toivottavasti nämä pysyisivät, tiedossa olisi toivottavasti terve koira ja hyvältä näyttää agilityuran kannaltakin.

Itse reissu oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kun en ole vastaavassa ollut.

Nita oli todella reipas kun silmiä katsottiin. Pöydällä se vain heilutti häntäänsä ja oli hyvin avoin eläinlääkärille "mikäs leikki tämä on" -tyylisesti. Suht hyvin pysyi paikallaan kun silmiä tarkasteltiin ja terveeksi todettiin.

Pikkuisen rauhoituspiikki nippasi ja vaikutti hyvinkin nopeasti. Odoteltiin rauhoitetun Nitan kanssa omaa vuoroa kuvaukseen. Nita oli aivan kanttuvei eikä edes varvasta liikuttanut rauhoituksen aikana, yllättävän monet sinnittelivät rauhoitetta vasten. Mutta kas kun lähdimme nostamaan Samulin kanssa Nitaa kuvaushuoneeseen niin neiti päätti alkaa haukkumaan ja irvistelemään! Miten voi olla mahdollista, että aivan kanttuveiksi rauhoitettu koira, jolla on silmätkin aivan ympäri, alkaa haukkumaan äänekkäästi? Oli siinä naurussa pidättelemistä. Ilmeisesti oli neiti vähän kuvaustilanteessakin pyörinyt, koska ensimmäinen lonkkakuva oli todella epätarkka.

Ääniprotestointia Nita piti kuvauksen jälkeekin (edelleen rauhoitettuna) muutaman kerran ja kerättiin ihan katsojia tällä showlla.

Herätyspiikin jälkeen pikkuhiljaa neiti pääsi jaloilleen ja yllättävn nopeasti toipui rauhoituksesta. Loppuillan Nita oli hyvin rauhallinen ja vähän "töhnässä" rauhoitteesta emmekä uskaltaneet enää iltaruokaa sille antaa.

Tänä aamuna Nita oli edelleen väsynyt, mutta selkeästi jo oma itsensä ja aamuruokakin maistui hyvin :)

Nyt jännitetään Kennelliiton tuloksia! Joko teillä nuoret koirat on kuvautettu?

Analysointia koirapuistossa

Käymme muutaman kerran kuukaudessa läheisessä koirapuistossa Nitan kanssa. Lähipiirin kavereilla ei hirveästi koiria ole, joten ehdottomasti koirapuistoilusta on tullut tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi sentään kodimme lähellä oleva puisto on suhteellisen rauhallinen ja ihmiset ymmärtäväisiä - illalla siellä on rajumpia koiria, jotka poistuvat puistosta heti kun muita olisi tulossa. Hyvä niin.

Tänä aamulla laitoin tossua toisen eteen pitkästä aikaa kohti puistoa. 

Koiria olikin useampi (aussi x 2, pk collie, kultsu x 2 + joku muu) ja pääsin hyvin pohtimaan Nitan käyttäytymistä. Nita rakastaa painimista, sen se oppi aikoinaan eräältä saksanpaimenelta ja nyt painiminen on ihan ykkös juttu, välillä sentään malttaa juostakkin. Nita helposti lähtee alistamaan toista koiraa, jos se osoittautuu vähänkään helposti maahan meneväksi. Mutta heti, jos joku koira on pienestikkään päällekäyvämpi niin Nita on se kuka istuu jähmettyneenä häntä koipien välissä. 

Nita on hyvin oppinut pitämään liian innokkaat urokset pois selästä, napsii ilmaa hampailla, mutta ei ole liian herkkähipiäinen kun ennen. Mutta, jos tilanne käy selkeästi Nitalle epämukavaksi esim tilanteessa, että uros ei ota kuuleviin korviinsa tai Nita joutuu keskelle koiralaumaa niin silloin se kyllä vinkaisee varoittavasti ja haluaa selkeästi pois tilanteesta. Myöskin tilanteet, että leikkiminen menee pikkaisen liian pitkälle, Nita vaikka kaatuu tai menee ympäri leikin tohinassa, saa sen selkeästi varpaillensa ja pälyilemään. Tuollaisen jälkeen Nita selkeästi haluaa omaa tilaa rauhoittua ennen leikin jatkamista. Mikäli toinen koira tätä tilaa ei anna sille, silloin Nita hyvin varoittavasti napsii ilmaa heti - äänikin menee sellaiseksi epätoivoiseksi vinkunaärähdykseksi. Tälläisessä tilanteessa yritän kutsua Nitan luokseni vähän hakemaan tilaa.

Tässä päästääkin nyt siihen mielenkiintoiseen kohtaan mitä jo vähän avattiin agilitykouluttajan kanssa. Se miksi Nita on alkanut hieman "rähisemään" on selkeästi viesti myös minulle: 

"mami, anna mä hoidan tämän pois kun sä et selkeästi sitä osaa".

Täytyy kyllä sanoa, että tämä herätti. Tänään Nita yritti hakea koirapuistossa hetkeksi tilaa itselleen kun yksi uros sinnikkäästi seurasi sitä. Nita hakeutui selkäni taakse enkä tajunnut siinä yrittää pitää urosta poissa - mitään kun ei tapahtunut niin johan se neiti syöksähtää takaani ajamaan uroksen pois. Tänään myös ensimmäistä kertaa Nita tuli jalkojeni väliin ajamaan urosta pois. Onneksi tässä vaiheessa jo havahduin horroksestani ja häädin yli-innokkaan uroksen pois häiritsemästä.

Nita selkeästi ei luota siihen, että huolehtisin sille sen ansaitseman rauhoittumistilan kun se tuntee olonsa epämukavaksi. Se haluaa olla luonani rauhoittumassa, mutta kokee itse tarpeelliseksi puolustaa kärkkäämmin sekä itseään että minua - koska en ole tehnyt sitä sen puolesta.

Iho-ongelmia

Olen tämän syksyn hieman epäillyt Nitalla yliherkkyyttä jollekkin ruoka-aineelle - ei allergiaa, koska oireet eivät ole pahat. Toistaiseksi vahvana epäilynä on naudanliha mikä aiheuttaisi reaktioita.

Kaikki alkoi viimeisistä oman seuran tokokisoista kun huomasimme Samulin kanssa Nitasta lähtevän aivan tupottain karvaa vaikka se oli pitkään pudottamatta. Se voisi olla vain karvanlähtöä vaikkakin taukoa oli välissä, mutta olin jotenkin pistänyt merkille aikaisemmin Nitasta lähtevän enemmän karvaaa aina kun se sai naudanlihaa.

Laitoimme tämän asian testiin ja poistimme Nitan ruokavaliosta naudan- ja sianlihan. Nitahan syö nappuloita ja lihaa noin 40/60 suhteella, nappulana toimii Brit Care Salmon-Potato. Lihana on ollut aina vaihtelevasti nautaa, sikaa, broileria ja kalkkunaa. Poronlihaa Nitan vatsa ei aiemmin kestänyt, mutta sitä voisi kokeilla uudestaan. Menulla oli nyt vain nappuloiden lisäksi broileri ja kalkkuna noin 2-3vk. 

Nyt Nita on syönyt nautaa pääosin reilu viikon verran ja nyt aloin huomaamaan iho-oireita: karvaa lähtee enemmän ja iho hieman hilseilee (rapsuttaa ehkä enemmän?)

Onneksi oireet toistaiseksi näyttävät olevan pieniä eikä silmien rähmisistä ym. ole ilmennyt. Pieniä oireita on vaikea yhdistää yliherkkyyteen, etenkin kun naudanliha-annos ei ole jokapäiväistä. Voi olla, että olen väärässäkin mikä oli hyvä asia, mutta nyt ainakin seurailen tuota tiiviimmin talven ja kokeilen välillä toistuuko oireet. Seuraavaksi lähtee kokeiluun aiheuttaako sianliha oireita mitä ei ole annettu myöskään about kuukauteen.

Ihan pätevää

Perjantain agilityssä oli taas paljon hyvää ja huonoakin, huonoa lähinnä taas Nitan odotuskäyttäytymisessä ja radalla jälleen hyvää.

Nita on selkesti herkistynyt viime viikkoisen "episodin" jälkeen, lähes jokainen vastaantuleva koira täytyy haukkua ja selkeästi Nita on kovin jännittynyt. Agilityssä kuitenkin vireen nousu teki asiasta vielä pahempaa ja kerkesin jo omissa ajatuksissani lopettaa koko lajin ja erakoitua jonnekkin Keski-Suomen metsään piiloon.

Onneksi toinen kouluttajista kuitenkin jaksoi tsempata. Pohdittiin siitä, ettei Nita ole missään nimessä toivoton tapaus, se rentoutuu nopeasti kun halli hiljenee ja on muuten erittäin hyvä luonteinen. Agility vain kiihdyttää sitä niin paljon, etenkin kun toinen koira meni radalla. Vinkeiksi saatiin vaan sinnikkäästi harjoittelemista peruskäskyillä kuten istu tai maahan keskeyttääkseen haukkumisen ja kehua heti kun koira rentoutuu. Toinen ehdotus oli myös välttää odottelua hallissa eli tuoda koira melkein suoraan autosta radalle. Radalle Nita on aivan hiljaa eikä päästä yhtään ainutta inahdusta, se on myös lähdöissä ym hyvin hallittavissa vaikka lähistöllä olisi odottavia koiria. Treeniä treeniä, se ei taida ikinä loppua.

Itse treenit menivät hyvin, rata ei ollut mikään taktinen vaan suoria ja isoja kaarevia linjoja. Pointti oli estesuoralla missä esteet ovat asetettu hieman sikin sokin ja eri suuntiin suoralla, huomioida oma hartialinja ja sillä viestiä koiralle. Nita ensin luukutti paljon vain ohi esteista (tai ALI!), mutta kun itse tajusin töitäkin tehdä välillä niin homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Nita lukee aika hyvin jo ohjausta.

"Kyllä te viel kolmosiin pääsette" -oli varmaan hienointa!

Tänään käytiin aikaisin aamulla tallilla tunnin kävelyllä radalla. Oli ihanan aurinkoinen ja raikas syysilma.

Metsän mörökölli