Olen kyllä taitava tulemaan kipeäksi juuri sellaisena ajankohtana kun ei haluaisi.. Eli ohjelmassa oli eilen tokoryhmän ensimmäiset treenit kuumeessa. Sinnittelin kyllä urheasti kun en viitsinyt perua heti ensimmäisiä treenejä.. Olo oli kyllä heikko.
Treenit olivat aika juttelupainoisia mikä on ihan ymmärrettävää ensimmäisellä kerralla. Kerrottiin vähän yleisesti Koivukylän Koiraharrastajien toiminnasta, tulevista tapahtumista kesällä ym. Oli mukava kuulla, että kesällä järjestetään useita epävirallisia tokokisoja, jotka ovat vain jäsenille ja ovat ilmaiset. Meille suositeltiin harjoittelemaan kisatilannetta vaikka kaikki liikkeet eivät olisi hallussa - jotta tulisi varmuutta niihin liikkeisiin mitä koira osaa. Myöskin paljon palkkauksesta ja palkkaamattomuudesta puhuttiin - milloin tulisi alkaa opettaa palkkaamattomuutta ja milloin on hyvä nostattaa koiran viretilaa lelulla.
Nita on ottanut nyt vauhtia tuohon hiton haukkumiseen tiistaisen agilitytreenien jäljiltä. Siellä Nita kiihtyy ihan hirveästi odotteluaikana ja muiden koirien haukkuminen nostattaa vireyttä ihan hirveästi.. Ihan hävettää. Sama ulina ja haukkuminen alkoi kun Koiviksen treenikenttä on koiratarhan vieressä ja muutama koira siellä otti spurttia. Ai että... Onneksi heti kun aloitettiin treenaus niin tuli hiljaisuus.
Aloitettiin perusasennolla ja ohjaaja kävi vähän häiritsemässä. Tämä meni aika hyvin, Nita tulee hyvin perusasentoon käsimerkillä ja malttoi välillä ottaa kontaktia vaikka ohjaaja oli nyppimässä ruohoa edessä.
Asetuttiin kaikki riviin noin 4-5m välein ja harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Molemmat ohjaajat kävivät rapsuttelemassa koiraa. Nita oli oikein mallikkaasti, se ei noussut perusasennosta eikä edes vilkaissut kertaakaan ohjaajaa vaan tapitti kontaktissa ja antoi rapsutella itseään. Kerrattiin myös vähän minkälainen on kisatilanteen luoksepäästävyys ja kuinka on tuomareilla on näkemys eroja saako koira nousta tai moikata ym..
Sitten paikkamakuu. Tätä korostettiin, että kannattaa harjoitella alusta asti paljon, koska jo ALO luokassa paikkamakuu on jo hurjat 2min - tuntuu tooooodella pitkältä ajalta :S
Nita meni tosi hyvin pelkällä sanallisella käskyllä maahan ja useiten heti ensimmäisellä, mutta ongelmaksi muodostui, että Nita heittää lonkkalevon ja kääntyy vinottain makaamaan ja katsomaan mua päin. Saatiin loistava neuvo tämän korjaamiseen mikä toimikin jo heti. Asetettiin purkin kansi metrin päähän, pyysin Nitaa perusasentoon ja kävin laittamassa namin kannelle. Pyysin makuulle ja Nita suoristui heti tapittamaan namia. Vapautin sen suoraan makuulta namille. Kuulemma kannattaa vasta myöhemmin treenata makuulta ylösnousemista ettei siitä tulee liian aikaisin automaattinen ennakointi. Harjoiteltiin noin viisi toistoa ja menin aina hihnan päähän odottelemaan hetkeksi ja palasin takaisin koiran vierelle - vapautus namille.
Loppuun saatiin vinkkiä palkan antamisesta. Monet vapauttavat palkan suusta (esim nakkipalan), jotta koiran katse ei kohdistu käsiin tai ennakoi namin tulemista taskusta. Myöskin se, että jos koira ei esim mene maate kuin toisella käskyllä niin ei palkata sitä siitä. Monet koirat ovat oppineet, että vasta toisesta mennään maahan. Eli vain ensimmäisestä käskystä.
Kotiläksyksi saatiin urakalla harjoitella perusasentoa mahdollisimman puhtaaksi eikä vierellä pyörittämistä ja koiran korjaamista. Jos asento on vino tai väärä, otetaan koko liike uusiksi ja palkataan se onnistunut.
Tunti oli tosi antoisa ja mukava, innolla odotan ensi keskiviikkoa! Hovivalokuvaaja Samuli lupasi silloin tulla kuvailemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti