Mietiskelyä

Ollaan tämä viikko yritetty olla pyytämättä Nitalta mitään, palkittu sen tehdessä oma-aloitteisesti ja yritetty tehdä itsestämme mahdollisimman kiinnostavia. Tuloksia on tullut, suuntaan ja toiseen.

Aloitetaan hyvistä. Lenkillä Nita ottaa nyt paljon enemmän itse kontaktia, kun ei koe sitä vain käskyksi. Otettiin osa ruokanappuloista mukaan ja muutaman metrin välein saatiin kontakti -naks-nami. Nita tapitti ihan hirveästi ja kekkasi asian nopeasti. Myös koirien ohituksien jälkeen otti kontaktin paljon nopeammin ja omasta aloitteesta. Käytiin myös koiratarhassa, jossa Nita vietti paljon enemmän aikaa myös mun luona kontaktia hakien, jopa itse tuli sivulle perusasentoon ja tapitti suoraan silmiin :) Koiraseura ei tosin ollut ehkä kaikista kiinnostavinta, kaksi aikuista koiraa, joita ei kovasti huvittanut leikkiminen.

Sitten kolikon kääntöpuoli. Vaikka Nita ottaa ehkä kontaktia enemmän ja pitää kiinnostavampana kuin ennen, pieni kunnioitus puuttuu ja koirasta näkee millon se viilaa linssiin ja pahasti. Paras kaverini Karkki kävi iltaa viettämässä, tällä kertaa ilman Nitan BFF Lumi-chihua. Pohdittiin illan aikana paljon koirajuttuja ja miten koirankoulutus sekä ajatusmaailma eroaa hevosmaailmasta mihin itse olen tottunut ja juurtunut. Esimerkiksi pitää ymmärtää miten käyttäytyä saaliseläimen = hevosen kanssa ja miten saalistajan = koiran kanssa. Jos hevonen ei anna tarhassa kiinni, on parempi alkaa "ajamaan" hevosta pois, komentaa se eteenpäin ja määrätä sen tahdista. Näin hevosesta saa paremmin yliotteen ja kunnioitus kasvaa kun se ei saa itse hallinnoida vauhtiansa. Koiran kanssa on eri, jos koira ei anna kiinni vaan esimerkiksi pomppii vaan edessä kuten Nita. On turha lähteä perään, se tajuaa vain sen leikkinä. Olen todennut ainakin Nitan tapauksessa parhaaksi tässä tilanteessa olla huomioimatta. Pomppimisen ja haukkumisen lopetettuaan jatkan vain kävelemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja käsken Nitan mukaan. En anna "arvoa" koiran omapäiselle hölmöilylle. Itse päätän milloin leikitään ja milloin se loppuu.

Olen myös ehkä jättänyt muutamia asioita puolitiehen. Jos käsken Nitaa pois kerjäämästä, olen todennut riittäväksi, että koira poistuu 2m päähän kun oikeasti haluaisin sen poistuvan huoneesta tai ottamaan kunnolla etäisyyttä. Olen ehkä myös tietyissä tilanteissa vahingossa vahvistanut ei haluttua -käytöstä: Nita tekee jotain kiellettyä, kiellän ja käsken sen pois, Nita menee pois ja tulee luokseni, kehun sitä. Sama toistuu viimeistään 5 sekunnin sisällä. Kun taas ärähdän kerralla kunnolla enkä huomioi koiraa hetkeen, se jättää aloitetun asian rauhaan. Enkä monesti "uskalla" ärähtää koiralle tarpeeksi, ehkä se johtuu myös perusluonteestani. En pidä arvostelusta tai liiallisesta neuvommisesta, mutta silti haen hyväksyntää teoilleni.

Ilta oli täynnä pohdiskeluja, koirat ja ihmiset ovat niin yksilöitä -pitää etsiä molemmille toimiva vaihtoehto.

Kerran sadassa vuodessa Nita pääsee nauttimaan sohvalla olosta, joskus syliin nostetaan :)

Muistakaa käynnissä oleva arvonta, postaukseen pääset tästä! :)