Koiviksen treenipäivälle osuikin kurja ilma. Vettä satoi huolella, onneksi vaihtui tihkuksi tunnin lopussa. Läpimärkiä oltiin joka tapauksessa. Olin varustautunut ettei Nita-prinsessa voi mennä märkään maahan, mutta onneksi sitä ongelmaa ei ollut :)
Harjoiteltiin tunnin aikana monia asioita. Kerrattiin kotiläksyt eli peruasento. Saatiin palautetta, että Nita hakee asentoon hienosti, mutta on aivan liikaa kiinni omassa käsimerkissäni. Teens sitä vielä aika vahvasti. Saatiin ohjeeksi jo jättää se lähes kokonaan pois. Voi tosi tosi pienesti sormella osoittaa paikkaa, mutta käsi pysyy muuten paikallaan. Nitan innostus hävisi heti eikä perusasennot olleet enää hyviä. Tuli vinoon, liian kauas tai ei ollenkaan. Jatkettiin kuitenkin sinnikkäästi ja palkitsin ruhtinaallisesti nameilla ja leikillä kun oikea paikka löytyi.
Paikkamakuu oli taas vahvana tunnilla. Muistuteltiin ja korosteltiin sen harjoittelemista ja neuvottiin keksimään sille käsky mitä ei varmasti käytetä muualla. Meilläkin "odota" tai "paikka" ovat käytössä niin paljon arkielämässä, joten valitsin tokon paikkamakuuseen sanan "stay". Sitä ei tule huudeltua sitten muuten. Korjauksena edelliseen kertaan, ohjaaja ei suositellut Nitalla käytettäväksi etupalkkaa mikäli ei ole alustaa mukana (jonka totta kai unohdin) vaan mielummin hinauttaa sen namilla maahan ja palkata koiran jalkojen välistä. Etupalkassa ilman alustaa on se vaara, että koira alkaa hirveästi etsimään sitä palkkaa maasta (tässä tapauksessa nurmikolta). Uudet ohjeet sujuivat hyvin ja Nita suoristui jopa paremmin. Palkkasin aina sen omien jalkojen edestä. Nita jopa kuumui paikkamakuusta sen verran ettei malttanut enää odottaa "maahan" käskyä vaan yritti makuuta tarjota milloin missäkin kohtaa. Itse odottaminen sujui hyvin vaikka leikkiviä koiria oli vieressä. Tosin vähn turhan valppaasti.
Muutama kertaus seuruuta, joissa Nita ei ollut aivan parhaimmilaan vaan lähti haahuilemaan kovasti.
Uutena asiana oli noutokapula. Saatiin lainaksi tunnin ajaksi ohjaajalta puiset kapulat ja naksuttelin siihen koskemisesta. Nopeasti Nita sen tajusi, muttei vielä ottanut sitä suuhun. Ohjaaja sanoi, että voin hieman liikutella kapulaa ja härnätä sillä, mutta ei heittää sitä vaan laskea härnäämisen jälkeen maahan. Nita ottikin jo ensimmäisellä toistolla kapulan suuhun ja toi ilman pyytämistä eteen sen! Aivan järkyttävät kehumishepulit ja toistettiin samaa. Saatiin palautetta hyvistä kapulan otoista ja Nitan aktiivisuudesta :)
Kotiläksyksi tuli tällä kertaa oman kapulan osto sekä sen suuhun otto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti