1.12.2013

There will always be some light

Perjantain ohjatut treenit muuttuivat itsenäisiksi kun valitettavasti yksikään ohjaajista ei päässyt Purina Areenalle, päädyttiin siis radan rakennukseen treeniporukalla.
Ratana oli kakkosluokan rata (!), josta jätimme Nitan kanssa alun pois keppien vuoksi. Oheisessa kuvassa on ratamme ilman alkuosaa. Nita yllätti aivan täysin ja suoritti radan nollana heti ensimmäisellä kerralla, muutaman kerran korjailtiin valsseja palkkaamalla välissä ym. sekä pikaopettelin ysille niistosokkarin takaakierron sijaan saadakseni mahdollisuuden päästä kymppi aidan oikealle puolelle. Yksi nollasuorituksista saatiin jopa videolle taltioitua ja vitsi kun on super suippis!





Tuota videota katsoessa on ilo huomata, että päähäni on vihdoin takoutunut kropan käyttäminen. Eihän se vieläkään mitään täydellistä ole, mutta selkeästi jo parempaa. Kakkosaidalle jouduin selkeästi kääntämään kroppaani kovasti, jotta saisin Nitan pois houkuttelevalta putken suulta. Valssit taas ei tunnu onnistuvan ja Nita monesti juoksee aivan täysiä ja karkaa selän taakse. Niihin tarvitaan kovasti harjoitusta. 

Täytyy kyllä sanoa, että nyt tuntuu että Nita on oikein puhjennut kukkaan tässä lajissa. Sille on yhtäkkiä kehittynyt mukava estehakuisuus, se lukee ohjausta yhä herkemmin ja opitaan yhdessä koko ajan uutta. Ei voi olla kuin tykkäämättä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti