Iho-ongelmia

Olen tämän syksyn hieman epäillyt Nitalla yliherkkyyttä jollekkin ruoka-aineelle - ei allergiaa, koska oireet eivät ole pahat. Toistaiseksi vahvana epäilynä on naudanliha mikä aiheuttaisi reaktioita.

Kaikki alkoi viimeisistä oman seuran tokokisoista kun huomasimme Samulin kanssa Nitasta lähtevän aivan tupottain karvaa vaikka se oli pitkään pudottamatta. Se voisi olla vain karvanlähtöä vaikkakin taukoa oli välissä, mutta olin jotenkin pistänyt merkille aikaisemmin Nitasta lähtevän enemmän karvaaa aina kun se sai naudanlihaa.

Laitoimme tämän asian testiin ja poistimme Nitan ruokavaliosta naudan- ja sianlihan. Nitahan syö nappuloita ja lihaa noin 40/60 suhteella, nappulana toimii Brit Care Salmon-Potato. Lihana on ollut aina vaihtelevasti nautaa, sikaa, broileria ja kalkkunaa. Poronlihaa Nitan vatsa ei aiemmin kestänyt, mutta sitä voisi kokeilla uudestaan. Menulla oli nyt vain nappuloiden lisäksi broileri ja kalkkuna noin 2-3vk. 

Nyt Nita on syönyt nautaa pääosin reilu viikon verran ja nyt aloin huomaamaan iho-oireita: karvaa lähtee enemmän ja iho hieman hilseilee (rapsuttaa ehkä enemmän?)

Onneksi oireet toistaiseksi näyttävät olevan pieniä eikä silmien rähmisistä ym. ole ilmennyt. Pieniä oireita on vaikea yhdistää yliherkkyyteen, etenkin kun naudanliha-annos ei ole jokapäiväistä. Voi olla, että olen väärässäkin mikä oli hyvä asia, mutta nyt ainakin seurailen tuota tiiviimmin talven ja kokeilen välillä toistuuko oireet. Seuraavaksi lähtee kokeiluun aiheuttaako sianliha oireita mitä ei ole annettu myöskään about kuukauteen.

Ihan pätevää

Perjantain agilityssä oli taas paljon hyvää ja huonoakin, huonoa lähinnä taas Nitan odotuskäyttäytymisessä ja radalla jälleen hyvää.

Nita on selkesti herkistynyt viime viikkoisen "episodin" jälkeen, lähes jokainen vastaantuleva koira täytyy haukkua ja selkeästi Nita on kovin jännittynyt. Agilityssä kuitenkin vireen nousu teki asiasta vielä pahempaa ja kerkesin jo omissa ajatuksissani lopettaa koko lajin ja erakoitua jonnekkin Keski-Suomen metsään piiloon.

Onneksi toinen kouluttajista kuitenkin jaksoi tsempata. Pohdittiin siitä, ettei Nita ole missään nimessä toivoton tapaus, se rentoutuu nopeasti kun halli hiljenee ja on muuten erittäin hyvä luonteinen. Agility vain kiihdyttää sitä niin paljon, etenkin kun toinen koira meni radalla. Vinkeiksi saatiin vaan sinnikkäästi harjoittelemista peruskäskyillä kuten istu tai maahan keskeyttääkseen haukkumisen ja kehua heti kun koira rentoutuu. Toinen ehdotus oli myös välttää odottelua hallissa eli tuoda koira melkein suoraan autosta radalle. Radalle Nita on aivan hiljaa eikä päästä yhtään ainutta inahdusta, se on myös lähdöissä ym hyvin hallittavissa vaikka lähistöllä olisi odottavia koiria. Treeniä treeniä, se ei taida ikinä loppua.

Itse treenit menivät hyvin, rata ei ollut mikään taktinen vaan suoria ja isoja kaarevia linjoja. Pointti oli estesuoralla missä esteet ovat asetettu hieman sikin sokin ja eri suuntiin suoralla, huomioida oma hartialinja ja sillä viestiä koiralle. Nita ensin luukutti paljon vain ohi esteista (tai ALI!), mutta kun itse tajusin töitäkin tehdä välillä niin homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Nita lukee aika hyvin jo ohjausta.

"Kyllä te viel kolmosiin pääsette" -oli varmaan hienointa!

Tänään käytiin aikaisin aamulla tallilla tunnin kävelyllä radalla. Oli ihanan aurinkoinen ja raikas syysilma.

Metsän mörökölli

Muutama uusi ohjauskikka ja puomin selätys, vihdoin videota!

Pidemmittä puheitta, alla muutamat videokoosteet lauantai-iltapäivän itsenäisestä treenistä.

Uutena ohjauksena pakkovalssi, tosin vain toiselle puolelle toistaiseksi.

Uutena ohjauksena sylikäännös molemmilta puolilta.

Puomin harjoittelua.

Vilivilperi rauhoittuu

Miten helpoittavaa onkaan kuulla mieheltä miten hyvin heillä on mennyt lenkeillä Nitan kanssa. Hän on huomattavasti ollut aktiivisempi koiran kanssa ja jopa kääntynyt minun puoleen kysymään neuvoa mitä tehdä - voitteko kuvitella mies kysyy neuvoa? ;)

Harjoiteltiin kerran luoksetuloa illalla tyhjässä koiratarhassa. Neuvoin miestä välillä kutsumaan Nitaa luokse ja istumaan hänen eteensä. Palkka ja vapautus. Näitä toistoja ja vaikeuttaen tätä ottamalla pannasta kiinni ja sitten vasta palkka + vapautus. Ohjeet ovat kuulemma auttaneet kovasti ja nyt Samulikin pitää Nitaa mielellään vapaana metsässä.

Toinen ongelmahan on ollut Nitan hepuleiden saantiin, jolloin se purkaa energiaansa hiukan väärään paikkaan. Muistutuksena aikaisempi postaus samasta aiheesta.

Samuli on yrittänyt kieltää rankasti Nitaa kun sen puree lahkeesta tai pohkeesta. Tämä on monesti joko vain kiihdyttänyt sitä lisää tai sitten ei poistanut ongelmaa kuin hetkellisesti.

Suosittelin hänelle kokeilemaan olla huomioimatta koiran hepulointia ja haukkumista - olettaen, että kestää sen mahdollisen näykkäysyn reagoimatta siihen.

Yllättävää kyllä tämä keino on toiminut huomattavasti paremmin kuin kieltäminen tai toruminen. Samuli kun ei lähde yhtään mukaan tuohon perseilyyn vaan menee täysin passiiviseksi niin kauan kun koira riehuu ja lopuksi toteaa vaan hyvin rauhallisesti esimerkiksi "joko riitti". Nita on hyvin nopeasti huomannut, että tämähän ei tästä etene mihinkään ja homma on täysin turhaa.

Näykkiminen on vähentynyt Samulia kohtaan ja melkein loppunut täysin. Hepulointihaukkumisetkin ovat huomattavasti lyhyempi kestoisia kun tytöllä raksuttaa päässä.

Voin itse niin huokaista helpotuksesta toisen puolesta kun ei aina tarvitse kokea lenkitystä vastenmieliseksi eikä koira pääsisi purkamaan energiaansa vapaana. Joskus pieninä hetkinä toivoisin Nitan jo kasvavan aikuiseksi, mutta heti seuraavana sekuntina kadun tätä toivetta. Onhan se ihana katsoa kun toisessa on vielä sitä lapsenomaisuutta :)

Aina ei voi voittaa

Paljon hävittiin, mutta myös paljon opittiin ja saatiin ajattelemisen aihetta Nitan kanssa. 

Käytiin tänään Kellokoskella korkkaamassa ensimmäiset TOKO:n möllikokeet seuran ulkopuolella. Luokkana oli turvallinen nakkiALO, mutta tuttujen treenikenttien ja tuttujen koirien jäädessä pois myöskin Nitan innokkuus ja itsevarmuus hävisi. Pienessä mielessäni osasin tätä odottaa, mutta kyllähän se harmittaa kun huonosti menee. Etenkin kun aikaisemmat möllikokeet ovat olleet erittäin onnistuneita. Kaikesta oppii ja niin tehtiin tälläkin kertaa.

Eilisen agilitytapauksen vuoksi Nita oli kovasti varuillaan ja paineistui heti toisen koiran katseesta, leikistä tai muusta palkkauksesta. Otettiin hyviä treenejä ennen paikkamakuuta. Noh paikkamakuuta ei tavallaan edes ollut meillä :D Nita aloitti piippaamisen heti ja nousi perusasennosta varmaan neljä kertaa ennen käskytystä maahan. Paikkamakuusta nousi kahteen kertaan vinkuen - ei yhtään sille normaalia käytöstä.. Paikkamakuusta se on tainnut nousta kerran vaikka olisi mitä häiriötä eikä IKINÄ vinkunut. Tämä siis nollattiin ja syykin paljastui - kauhea pissahätä neidillä vaikka juuri oli saanut rauhassa tehdä tarpeitansa. Just.

Pisteet jakautuivat seuraavanlaisesti:

Luoksepäästävyys          10

Paikkamakuu                  0

Seuruu kytkettynä           8

Seuruu taluttimetta           5 ½

Maahanmeno seuruusta   5

Luoksetulo                      8 ½

Seuruusta seisominen       10

Estehyppy                       6

Kokonaisvaikutus            7

Yhteensä 122,5p

Nita ei ollut yhtään oma itsensä tänään, se haahuili, ei keskittynyt eikä tehnyt omalla innokkuudellaan. Lähes kaikki liikkeet olivat vajavaisia ja jopa vahvat liikkeet feilasi.

Perusasennot olivat aivan hakusessa neidillä ja seuruussa se lähti vain haahuilemaan. Maahanmenossa nousi ylös, mitä sitäkään ei ole tapahtunut ikinä. Luoksetulossa nousi paikasta juuri ennen kuin käännyin antamaan käskyä. Estehyppy meillä on erittäin kesken, joten siihen nähden olin super tyytyväinen toisella käskyllä suoriutumiseen.

Huono päivä tai jotain, aina ei voi mennä hyvin. Tämän vuoksi mölleissä käydään, jotta saadaan treeniä uusista paikoista ja niissä toimimisessa. Eroa esimerkiksi viime onnistuneeseen kokeeseen on paljon, postaus kokeesta löytyy tämän linkin takaa.

Olen kuitenkin tämän päiväisen perusteella päättänyt jättää ilmoittautumatta suunnitelluihin Lahden ja Veikkolan Rally-Tokokokeisiin marraskuussa. Nita tuntuu nyt pyytävän treenitaukoa muista lajeista. Sillä ei selkeästi uudessa ympäristössä riitä innokkuus ja motivaatio työskennellä vaikka kuinka yritän virettä nostatella. En tiedä missä olen tehnyt väärin, mutta tauko tulee varmasti olemaan hyväksi meille molemmilla. Nita on kuitenkin aika nuorella iällä treenannut paljon ja itse kokemattomana ehkä ottanut liikaa sille paineita. En viitsi loppuvuoden Rally-Tokoihin lähteä haahuilemaan ja hakemaan huonoa rataa alle. Pelaan mielummin varman päälle ja Nita saa kisa- ja treenitaukoa kyseisistä lajeista ainakin vuoden loppuun asti. Katotaan sitten uudemman kerran.

Keskityttään nyt siis toistaiseksi vain agilityyn mikä on kuitenkin edelleen laji mikä sytyttää Nitan täysin. 

Joo-o..

Jälleen ohjatut aksatreenit, näitä odottelinkin jo innolla. Nita oli alkuun jo hyvin kuulolla ja päästiin tällä kertaa aloittamaan. Radassa oli meille muutama uusi ohjaustekniikka: pakkovalssi, sylikäännös ja poiskääntö.

Yllä olevaa rataa olis siis tarkoitus harjoitella, mutta aivan siihen ei kuitenkaan päästy. A-este meillä pois, muut menivät senkin. Puolet radasta kerettiin mennä.

Harjoiteltiin ensin pakkovalssia kakkoselle. Nopeasti se alkoi muovautumaan ja Nitalla kyllä vauhtia riitti! Kouluttajaltakin tuli positiivista kommenttia vauhdista ja etenkin kun se vauhti löytyy jo ensimmäisestä esteestä lähtien. 

Jatkettiin rataa ja harjoiteltiin poiskääntö + sylikäännös seiskalle. Kerettiin harjoitella pelkkää sylikäännöstä irrallaan, ihan yllätyin kuinka nopsasti saatiin se kasaan! Homma kuitenkin levisi käsiin kun viiden metrin päähän tuli toinen treenaaja harjoittelemaan pussia ja hänen koiransa karkasi Nitan luokse.. Peli oli jo menetetty siinä, kun Nita näki toisen koiran treenaavan aivan vieressä. Toisen koiran vierailun jälkeen Nitalta katkes pinna täysin ja avasi taas runsaan sana-arkkunsa. Totesin, että homma ei enää toimi ja lähdettiin jäähylle. Kävin ulkokentällä treenaamassa muutamat sylikäännöt.

Yritin muutaman kerran tulla rauhallisemman neidin kanssa halliin, mutta pinna oli katkennut jo niin pahasti ettei Nita pystynyt pitämään itseään kasassa - ei yhtään. Samainen koira karkasi uudemman kerran luokse. Nita yltyi haukkumaan ihan huolella ja käyttäytyi niin huonosti, että tein päätöksen jättää treenit siihen. Koiralle takkipäälle ja autoon jäähylle. Kävin sen jäähdyttelemässä, mutta radalle ei enää palattu vaan suunnattiin kotiin.

Tuollaisia sattuu kaikille (onhan Nitakin aikoinaan karkaillut), mutta pisti ärsyttämään kun juuri oltiin pyydetty ettei meidän radalla ollessa treenata siinä vieressä. En halunnut Nitan palkkautuvan siitä mikäli lähtee litomaan (tätä ongelmaa ei ole onneksi pitkään aikaan ollut *kopkp*, mutta toisen koiran yllättävä visiitti oli aivan liikaa.. Etenkin toistamiseen.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, että pidin päätöksestäni kiinni enkä lähtenyt treenillä palkitsemaan Nitankaan käytöstä. Helposti tuossa tilanteessa olisin jäänyt itsekseen treenaamaan.

Saa nähdä mitä huomisesta tokosta tulee moisen episodin jälkeen.