Contact Game

30.12.2014

Peltoilua kera pentujen

Käytiin Yasminin ja kelpie-pentu Chaosin (ks. Yasminin blogi) kanssa peltoilemassa joulupyhinä. Pakkasta oli kymmenen tienoilla ja aika nopeasti tuli pennuille kylmä, jos ei liikkunut kunnolla. Jonkin verran ne kuitenkin juoksenteli.

28.12.2014

Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?

Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014

Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.

Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.

Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.

Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?

Sosiaalinen media

Meitä voi seurata nyt myös Instragamissa @jompulajohanna, jonne päivittyy kuvia hieman useammin sekä laajemmalla aiheskaalalla.

Facebookista löytyy myös yleisönpyynnöstä sivu Johanna Jämsén Photography, käyppä tykkäämässä!

25.12.2014

V + V

Järkättiin taas hyntyt yhteen Erican kanssa sunnuntaina. Vienna ja Vicky ovat tavanneet jo kerran aikaisemmin, mutta pikku V oli niin pieni ettei siitä sen isompaa leikkiä saatu aikaiseksi.

Nyt kuitenkin Vickyllä on ikää 14,5vk ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Alla vähän kuvasaldoa kivasta meetingistä!

24.12.2014

Vicky - the riiviö

... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!

Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa!

Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin.

Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.

Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.

Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.

Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.

Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.