Analysointia koirapuistossa

Käymme muutaman kerran kuukaudessa läheisessä koirapuistossa Nitan kanssa. Lähipiirin kavereilla ei hirveästi koiria ole, joten ehdottomasti koirapuistoilusta on tullut tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi sentään kodimme lähellä oleva puisto on suhteellisen rauhallinen ja ihmiset ymmärtäväisiä - illalla siellä on rajumpia koiria, jotka poistuvat puistosta heti kun muita olisi tulossa. Hyvä niin.

Tänä aamulla laitoin tossua toisen eteen pitkästä aikaa kohti puistoa. 

Koiria olikin useampi (aussi x 2, pk collie, kultsu x 2 + joku muu) ja pääsin hyvin pohtimaan Nitan käyttäytymistä. Nita rakastaa painimista, sen se oppi aikoinaan eräältä saksanpaimenelta ja nyt painiminen on ihan ykkös juttu, välillä sentään malttaa juostakkin. Nita helposti lähtee alistamaan toista koiraa, jos se osoittautuu vähänkään helposti maahan meneväksi. Mutta heti, jos joku koira on pienestikkään päällekäyvämpi niin Nita on se kuka istuu jähmettyneenä häntä koipien välissä. 

Nita on hyvin oppinut pitämään liian innokkaat urokset pois selästä, napsii ilmaa hampailla, mutta ei ole liian herkkähipiäinen kun ennen. Mutta, jos tilanne käy selkeästi Nitalle epämukavaksi esim tilanteessa, että uros ei ota kuuleviin korviinsa tai Nita joutuu keskelle koiralaumaa niin silloin se kyllä vinkaisee varoittavasti ja haluaa selkeästi pois tilanteesta. Myöskin tilanteet, että leikkiminen menee pikkaisen liian pitkälle, Nita vaikka kaatuu tai menee ympäri leikin tohinassa, saa sen selkeästi varpaillensa ja pälyilemään. Tuollaisen jälkeen Nita selkeästi haluaa omaa tilaa rauhoittua ennen leikin jatkamista. Mikäli toinen koira tätä tilaa ei anna sille, silloin Nita hyvin varoittavasti napsii ilmaa heti - äänikin menee sellaiseksi epätoivoiseksi vinkunaärähdykseksi. Tälläisessä tilanteessa yritän kutsua Nitan luokseni vähän hakemaan tilaa.

Tässä päästääkin nyt siihen mielenkiintoiseen kohtaan mitä jo vähän avattiin agilitykouluttajan kanssa. Se miksi Nita on alkanut hieman "rähisemään" on selkeästi viesti myös minulle: 

"mami, anna mä hoidan tämän pois kun sä et selkeästi sitä osaa".

Täytyy kyllä sanoa, että tämä herätti. Tänään Nita yritti hakea koirapuistossa hetkeksi tilaa itselleen kun yksi uros sinnikkäästi seurasi sitä. Nita hakeutui selkäni taakse enkä tajunnut siinä yrittää pitää urosta poissa - mitään kun ei tapahtunut niin johan se neiti syöksähtää takaani ajamaan uroksen pois. Tänään myös ensimmäistä kertaa Nita tuli jalkojeni väliin ajamaan urosta pois. Onneksi tässä vaiheessa jo havahduin horroksestani ja häädin yli-innokkaan uroksen pois häiritsemästä.

Nita selkeästi ei luota siihen, että huolehtisin sille sen ansaitseman rauhoittumistilan kun se tuntee olonsa epämukavaksi. Se haluaa olla luonani rauhoittumassa, mutta kokee itse tarpeelliseksi puolustaa kärkkäämmin sekä itseään että minua - koska en ole tehnyt sitä sen puolesta.