Agilityepikset Lohjalla

Bongasin yhtäkkiä lauantaina ilmoituksen sunnuntaina järjestettävistä epiksistä. Saatiin ilmoitettua itsemme hieman viime tinngassa ja päätin osallistua molempiin luokkiin - mölliagility sekä möllihyppy.

Tiedostin, että A-estettä Nita ei ole radalla mennyt ollenkaan, mutta ajattelin ottaa tämän aivan harjoituksena. ja suunnittelin ottavani hylyn kontaktin korjaamista varten mikäli on tarpeellista.

Noh se HYL tulikin paljon aikaisemmin :)

Nitalla oli vähän ihme päivä, taisi olla vähän liikaa pöllöily energiaa vaikka tuntui hyvin lämmittelyssä ym keskittyvän. Alkuradasta meni hyvin, Nitan erehtyminen muurille oli aivan oma moka kun katsoo videota. Oma rintamasuuntani oli täysin muurille Nitan hypätessä edellistä - totta kai sen se myös lukitsi. Seuraavaksi tuli moka A-esteellä. Ikinä ei ole Nita kääntynyt noin siltä pois :D Taisi vähän vierastella... Ja karkasi vielä kontaktilta. Seuraava aita ohi... Jotenkin Nita tuntui radalla olevan hukassa ja vierastavan tuollaisia tupla-aitoja, jotka olivat vielä todella korkeita (kuka laittaa mölleihin makseille 65cm??) Ja mikäköhän tuo putkessä kääntyminen oli?! Sen laitan kyllä aivan koiran piikkiin, miten se edes mahtui kääntymään siellä?

Loppu rata sujui hyvin ja puomin kontakti oli vallan mainio.

Hyppyrataan piti tsempata vähän ettei aivan mene hösläykseksi.

Nita kun tuntui olevan vähän ei niin skarppina niin päätin varmistella kovasti kolmoselle ettei lähde kaahottamaa väärälle. Noh eihän siitäkään tullut mitään. Note for myself - lopeta "tässä"-sanan jatkuva huutaminen. Olen yrittänyt jättää hyppy-sanoja pois, mutta etenkin vierailla esteillä Nita ei ole yhtä estehakuinen kun kotikentällä niin jään varmistelemaan eikä ohjaus ole niin kaunista kuultavaa kun koko ajan huudetaan esteet. Noh.. Videota katsellessa saisin vielä liikkua itse paremmin.

Hypäriltä napattiin vielä toinen kielto kymppiaidalta. Tuloksena 10vp ajalla -27s - tämä riitti 3.sijaan.

Kisat olivat mukavasti järjestetty, mutta kritiikkiä antaisin rimojen korkeudesta. Itse kun HAU:n kisoissa olen ollut töissä ja melkein aina kolmosluokassa - tasan kerran on rimat olleet 60cm, mutta ei ikinä 65cm. Ja se, että tuolle korkeudelle ne laitetaan mölleihin? Hypäriltä ei tullut kuin yks puhdasrata ja se oli jonkun uusintarata. Monesti möllitasoisilla koirilla ei hyppytekniikka ole kehittynyt vielä tarpeeksi, joten tuntuu mielestäni turhalta laittaa rimoja aivan tappiin harjoitusluokassa.

Olen tyytyväinen ratoihin siinä mielessä, että on taas yksi harjoitus alla ja tämä vahvisti päätöstäni mennä vielä pitkään epiksissä ennen virallisia. Nita tarvitsee vielä varmuutta itselleen uusilla esteillä kun se selkeästi niitä vähän vierastaa. Mutta Nita teki mielellään ja se on tärkeintä.

Weave poles

Me ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti aina mahdollisuuksien mukaan treenattu keppejä - ne monesti murhetta aiheuttavat pahamaineiset kepukat. Täytyy kyllä myöntää, että eniten kärsivällisyyttä vaativa este meillä. Tekniikoita on monia opetteluun - käsiohjaus, verkot/ohjurit, kakkoskepit ja väli kerrallaan. Jokainen varmasti löytää itsellensä ja koiralle sopivan tekniikan, me ei aivan kerralla osuttu oikeeseen.

En halunnut käsiohjauksella opettaa ihan sen oleellisen takia - koira on kädessä kiinni ja itsenäisten keppien suorittaminen on vaikeaa. On kuitenkin paljon koiria, millä on hyvät kepit tällä tekniikalla opetettuna. Sanoisin kuitenkin sen olevan aika vanha tapa.

Verkkoja ja ohjureita käyttävät monet, itse en halunnut tähänkään lähteä, koska koen pitkäksi prosessiksi verkkojen poistamisen. Tykkään opettaa koira aika operantisti, tuntuu ainakin Nitan kohdalla toimivan  - oppimiskehitys on sillä huomattavasti nopeampaa kun se sisältää naksuttimen ja itse toiminnon tarjoamista. 

Ostin keppisarjan Hööksistä syksyllä, katso tuote tästä! Maahan tökättävät kepit ovat olleet aivan loistavat, mutta näin pakkaskelillä eivät oikein toimi..

Aloitettiin harjoittelu 2 by 2 -keppi-idealla. Halusin mahdollisimman itsenäiset ja sujuvat kepit Nitalle. Tämä taktiikka tietääkseni vie aika kauan aikaa, mutta yleensä tulos onkin sitten jo todella hyvä. Saatiin koutsien vinkkien lisäksi youtubevideo avuksi kotiharjoitteluun, videon läydät tästä. Nyt kun olen lähtenyt treenaamaan tätä, melkeimpä valitsisin harjoitteluksi tämän videon tyylin. Asiaa tutkiessani huomasin, että monet 2 by 2 tai weawe poles -nimikkeellä treenaavat yllättävänkin eri tavalla. Olen nyt aloittanut ensimmäisen videon mukaisesti, mutta mielestäni toisen videon mukaisella tyylillä saa ehkä nopeammin ja selkeämmin opetuksen tavoitteen ulottuville. Etenkin sisäänmeno kepeille voisi tulla tuolla tekniikalla paremmin.

Tuon postaus-osan olen aloittanut loppusyksystä ja postaus on jäänyt luonnokseksi. Meillä ei yksinkertaisesti kakkoskeppi-idea toiminut. Jämähdettiin totaalisesti. Nita keskitti ajatuksensa kyllä hyvin keppien väliin - ei siinä mitään. Se haki sinne hienosti monesta suunnasta, mutta kun olisi pitänyt lisätä toiset kepit niin ei. Haettiin tähän myös apua koutsilta, mutta jotenkin tapa ei tuntunut meille istuvan eikä tuloksia tullut. Sattumanvaraiset onnistumiset eivät riittäneet Nitalla raksuttamaan tarpeeksi ja ilman useita palkkaushetkiä myös sen mielenkiinto lopahti. 

Päädyin sitten opettamaan kepit ihan väli kerrallaan naksuttimen avulla. En palkkaa kädestä vaan heitin namin aina maahan siihen suuntaan kun kepit jatkuisivat.

Nyt Nita pujottelee 5 keppiä ja viime treeneissä sai oikeasti jutun päästä kiinni. Tähän asti pujottelu on ollut hieman miettimistä, hapuilua ja vielä vähän miettimistä. Hissukseen olen yhden kepin lisää laittanut. Keppien oikealta puolelta tulo on vähän vaikeampi Nitalla ja vauhti selkeästi hitaampi. Mutta nyt - se ihan oikeasti pujotteli melkein oikealla tekniikalla. Lelupalkka sai paremmin vauhtia tyttöön.

Vihdoin lunta!

Viikon agilityt

Kysymys tähän alkuun lukijoille.

Haluaisitteko viitteet näihin postauksiin? Jos joku haluaa esim. agilityn treenipostauksia etsiä niin ei tarvitsisi kahlata koko historiikkia läpi?

Sitten viime viikon treeneihin. Huimaan kahteen kertaan hallilla, muutamat kerrat pihalla keppejä harjoiteltu.

Keskiviikkona nappasin treeni-intoa kirjasta Agility - alkeista huipulle ja nappasin radan, jossa päästiin harjoittelemaan urakalla puomia. Muuta kummallista siinä ei ollut, mutta oli kyllä hyödyllinen treeni!

Youtube on muuttunut ja videoita saa ladattua vain luomalla oman kanavan - noh sen kun on luonut niin Blogger ei enää löydä sieltä videoita kohtaan.. Joten tämä on nyt erikseen ladattu.

Puomin kontaktia täytyy vaan vahvistaa suuresti, se on jotenkin Nitalla kuun asennosta suhteessa tähtiin miten hyvin se ne ottaa. Välillä ei ole mtn ongelmaa, mutta etenkin radalle kun tekee toistoja niin neiti näpsäkkä alkaa ennakoimaan niin kovasti. Treeniä treeniä. Muuten tuossa pikkuradassa tuli harjoiteltua eteen -käskyä pitkästä aikaa - yllättävän hyvin oli muistissa.
Vitsi video on kyllä oiva tapa oivaltaa omat virheet! Jostain kumman syystä itselläni oli tuolloin hirveä kiire sohia käsimerkkejä kun voisi vain rauhallisesti ohjata.. Ei ollut kyllä parasta antia itseltänikään.

Treenattiin myös keppejä, Nita pujottelee jo neljä! :)

Perjantaina olikin joulutauon ensimmäinen treeni - yksikään ohjaajista ei tosin ilmestynyt jostain syystä paikalle..? Yhdellä meistä sattui olemaan joku ratalappukädessä ja kyhättiin kyseinen rata. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, meille vaikeita käännöksiä/lähellä pysymistä. Nita kun tykkää vaan tykittää eikä hienosäätää.

Tämän viikon ohjatuissa treeneissä en päästä Nitaa ollenkaan radalle. Saimme tosi hyvin tuota ylikuumentumista kuriin ennen joulutaukoa, mutta nyt näkyy taas häiriöttätreenaamisen vaikutus. Koira ottaa hirmuisesti vauhtia muiden treeneistä. Ei se haukkuminen haittaa - senkus haukkuu agilityssä, sen vielä kestän, mutta haukkumisen yhteydessä Nitalle keittää aivan yli ja se lähtee hihnan päässä sinkoilemaan ympäriinsä.

Ensi treenikerran käytämme vain kontrolliharjoituksiin - nyt aina kuitenkin Nita palkkautuu pääsemällä radalle.

Chihukaverukset

Eilen käytiin pitkästä aikaa Nitan kanssa moikkaamassa Espoon puolelle karannutta kaveriani ja hänen koiriansa. Lumi on Nitalle tuttu aivan lapsuudesta asti, Nitan ollessa pieni 8vk riiviö tavatessaan ensimmäistä kertaa melkein vuoden vanhemman Chihuneidin. Se taitaa ollakkin salainen ainesosan niiden kahden neidin hyviin väleihin. Lumi ei ikinä oppinut isoa koiraa "pelkäämään" kun pääsi seuraamaan Nitan kasvua. Lumi on ollut myös aina porukan pomo ja pitänyt rasittavan adhd nahkan kurissa - Lumi on varmasti ollut toisessa elämässään arvonsa tunteva aatelinen nainen.

Näiden kahden ensi tapaaminen 

Hah, kaverini uusin tulokas Nasu olikin aivan erimieltä ja syvästi loukkaantunut ettei tästä nasujasyövästähirviöstä ilmoitettu etukäteen - onneksi sentään sohvan alta pystyi tilannetta valaista haukkumalla. Nasu tosiaan aloitti mekkalan nähdessään Nitan tulevan ovesta sisälle, siinä missä isosisko Lumi oli aivan innoissaan hyppimässä jo Nitan naamalle. Nitallahan on hieman vaikeuksia hillitä itseänsä tällaisissa tilanteissa - onhan se aivan mahdotonta kun bestis hyppii edessä ja joku oikein kiinnostava pikkurääpäle sohvan alla. Toinen halusi kovasti tehdä tuttavuutta ja leikkiä, pikkaisen piti myös kommentoida Nasun haukkumista itse tuhahtelemalla. Lumi onneksi näyttää niin hyvää esimerkkiä pikkuiselle ja Nasukin uskalsi illan aikana päästää Nitaa lähelle haistelemaan - tosin mamman sylissä.

Nasu ja Lumi <3

Nita on onneksi suhteellisen fiksu noiden pikkuveijareiden kanssa, onhan se vähän vilkas (ai vähän....) ja häslä, mutta loppupeleissä pienellä muistuttamisella osaa antaa toiselle tarvittavan tilan ja varovasti tulla tekemään tuttavuutta. Etenkin kun Lumi osaa näpäyttää Nitaa todella hyvin, kunnon kanaemo :)

Iltaa päästiin viettämään mukavissa tunnelmissa - sinnehän se koko ilta vierähti hyvässä seurassa.

Uutta ulkoasua!

Monen tunnin työn ja pohdinnan jälkeen sain vihdoin aikaiseksi uuden ulkoasun. Bannerin tekeminen tuottaa aina päänvaivaa ihan puutteellisten taitojen että ideoiden pohjalta. Omassa päässä visiot tuntuvat loistavan, mutta lopputulos onkin aivan järkyttävä hieman erilainen kun ajattelin.

Nyt saan jonkinlaisen mielenrauhan talvisemmasta bannerista, taitaa ollakkin ainoa luminen maisema Etelä-Suomessa?

Mielipiteitä, ruusuja tai risuja?

Voisiko joku ihana neuvoa miten saan tuon tekstin otsikon keskelle, täytyy varmaan koodata?

Kulunut ja tuleva vuosi

Vuoteen on mahtunut taas paljon enkä kyllä hetkeäkään vaihtaisi pois. Muiden innoittamana taidan itsekkin hieman listata viime vuotisia merkkipylväitä ja hieman tavoitteita tulevalle vuodelle 2014.

Tähän vuoteen mahtui paljon hauskanpitoa, niin lumiset riehat mökillä kuin uimayritykset kesällä. Kaikista hetkistä on nautittu! Toukokuussa Nita täytti vuoden ja otti huiman askeleen kohti aikuisuutta - murrosikä tosin oli vain edessä päin.

Viime vuonna en vuodelle 2013 listannut mitään tavoitteita, mutta kuinkas sitten kävikään. Treenattu ollaan sitä ei voida kieltää. Kuitenkin ollaan rennosti yritetty treenata ilman otsaryppyjä.

Innostuttiin tokosta ja päästiinkin koko kesäksi ohjattuun ryhmään. Kerrytettiin taitoja ja käytiin muutamissa mölleissä. Sijoituksina oli KoivisCupissa koko kilpailun voitto sekä osakilpailuissa tuplasti 1.sija ja kerran 2.sija

Kesällä rally-tokoakin kokeiltiin ja napattiin muutamissa mölleissä 1. ja 3.sija. Startattiin myös "virallinen" ALO-luokka, mutta se jäi yhteen kokeeseen.

Muutamissa näyttelyissäkin kävimme kokeilemassa miten kehässä homma menee. Hienoja tuloksia sieltäkin ja koira on virallisesti ERInomainen puikkokuono SA:lla varustettuna. Tämänhän jo emäntä totta kai tiesi!

Suurimmat onnistumiset ovat olleet agilityssa. Nousukiitoon lähdettiin saatuamme vapun jälkeen treenipaikan Helsingin Agility Urheilijoista, parempaa en voisi toivoakkaan! Penturyhmä oli aivan huippu ja pääsimme yhä syvemmälle lajiin. Ryhmän hajottua siirryimme mölliryhmään, joka on antanut vielä aivan uutta potkua tähän lajiin. Treenit ovat koostuneet meille sopivan vaikeista radoista, joissa koira loistaa enemmän kuin perässä läähättävä ohjaaja. Muutamat pienet möllihyppäritkin startattiin, yhdestä jopa nappaen 2.sijan!

Ennen kaikkea koen taas kehittyneeni koiran omistajana ja ohjaajana. Treenaaminen on väistämättäkin parantanut suhdettani koiraan ja yhteistyömme on alkanut toimimaan oikein mukavasti. Ne lämpimät fiilikset päälinmäisenä kuinka hauskaa olemme Nitan kanssa pitäneet ja kuinka paljon tuo karvalapsi on tuonut taas iloa elämäämme. Olen nauttinut täysillä tästä vuodesta. 

Tavoitteet vuodelle 2014

Saada kepit kuntoon

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle

Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon

Eksyä takaisin tokon pariin

Kenties mölliALO tai jopa virallinen

Rally-tokon virallistuttua RTK1

Käydä Helsingin Koirauimalassa!

Onneksi Uusi Vuosi on vain kerran vuodessa

Kuinka moni koiranomistaja ajattelee samaa?

Me päätimme lähteä raketteja pakoon kavereiden luokse Vihtiin viettämään rauhallista iltaa. Kotona kerrostalomme vieressä olevat alueet ovat aika ihanteellisia kohteita känniääliöiden ihmisten rakettiriemuihin - viime kerta kun ei mennyt aivan putkeen. Viime vuoden shown tunnelmat löydät tästä postauksesta.

Kävimme iltapäivällä agilityhallilla ottamassa puolen tunnin treenit, jotta ei ainakaan liika energia innostaisi Nitaa kiinnittämään raketteihin huomiota. Itse treenit menivät Nitan puolesta aivan loistavasti, en itse aivan pystynyt keskittymään erinnäisistä syistä johtuen.

Pitkin iltaa kuului muutamia vaimeita raketteja, mutta musiikki ja telkkarin ääni peittivät ne hyvin. Nita oli aika väsynyt ja yritti nukkua eikä kauheasti noteerannut raketteja vielä tässä vaiheessa. Namit maistuivat ja perus tassu-toinen-tassu-maahan-istu -temput testattiin aina välillä. Meillä toiminut tapa nähdä onko koira jotenkin "lukossa". Oli ehdottomasti hyvä päätös lähteä Vihtiin, sillä alueella kun ei pääsyt kovin lähellä raketteja ampumaan niin ilta kului suhteellisen rattoisasti.

Vuoden vaihtuessa jäin yksin Nitan kanssa asunnolle muiden mennessä tulituksia katsomaan. Isompien tulitusten kohdalla Nita nousi ylös kiertämään asuntoa häntä koipien välissä ja läähättäen aina välillä - kuitenkin vain noin minuutin pätkiä. Missään vaiheessa iltaa ei koiraa hössötetty tai erityisemmin kiinnitetty huomiota. Puolen yön aikaan kuitenkaan namit eivät enää menneet alas - paitsi kaverin kädestä.

Viime vuoden sessiolta onneksi vältyttiin ja saatiin kahden jälkeen yölläkin nukkua rauhassa. Yöpissatuksella pihalla Nita kuuli raketteja, mutta ei ulkona tunnu olevan juuri moksiskaan niistä - epävarma kuitenkin.

Nyt kotiin palatessani taas kiroan niitä idiotteja älykääpiöitä ajattelemattomia ihmisiä, jotka paukuttelee vielä raketteja tänäänkin - tietysti asuntomme lähellä. Noh Nita taas tärisee ja läähättää - hakeutuu aina lähemme lattialle makaamaan. Onneksi kuitenkin näyttää palautuvan huomattavasti viime vuotta nopeammin ja läähätysjaksot ovat lyhyitä. Huh kaipa tämä kohta loppuu.

Miten teillä on koirien kanssa sujunut?

Harkitsen vakavasti lähteväni ihan Keski-Suomeen mökille metsän keskelle ensi vuonna.

Noh kuitenkin Onnellista Uutta Vuotta 2014!