15.5.2014

Don't reach too far

Sunnuntaiksi saatiin vihdoin järkättyä treeni mentorimme Inkan kanssa. Olin odottanut näitä taas pitkään ja kelikin tuntui suosivan niin jäätiin ulkokentälle. 
Aluksi haettiin taas kontakteja etupalkalla. Etupalkka on meille ollut aina vähän niin ja näin enkä aivan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Ongelmana on tosiaan Nitan riippuvaisuus omasta "vedosta" edellä tai vieressä, koska onoff on opetettu sille naksuttimella, mutta oma presenssi on ollu siinä vahva. Nyt otettiin alastuloa namipurkilla - purkki oli noin 2-3m päästä alastulosta. Tavoitteena on saada puomi niin, että sanalla "kiipee" Nita ymmärtää puomille menon ja että puomi sisältää onoff-asennon päässä. Ei siis enää erillistä käskyä alastulolla ja irroteta sitä puomista. Nitalla kesti hahmottaa mitä siltä haettiin ja jouduttiin auttamaan sitä tutulla "koske" -käskyllä alkuun. Myöskin vapautussana "mennään" vaihtuu nyt sanaan "vapaa", koska mennään-sanalla on niin vahva merkitys koiralle "mennään mamin kanssa tai mukana". Koiran tulisi irtaantua myös puomilla. Kontaktejen opettaminen - tai oikeastaan hiominen, taitaa olla loputon työ?

Kentällä oli valmiina aikaisempien ratatreenien rata numerokyltteineen. Se vaikutti oikein mukavalta, joten lähettiin sitä työstämään.
Ongelmaksi tuli Nitan vire. Ei päästyä alkua pidemmälle kun tokan esteen niistossa Nita tuli esteestä jatkuvasti ali. Korjauksella aina hyppäsi, mutta ei lähdöstä. Kulma oli toki tosi vaikea maksikoiralle ja käännös erittäin tiukka. Vire oli matalalla ja Nitaa sai kerjätä lähdöstä vaikka yleensä se räjähtää käsiin.
Lopetettiin treenit yhteen onnistuneeseen kertaan.

------------

Maanantaina oli ulkopuolisen koutsin ratatreenit, jotka HAU tarjosi. Olin odottanut näitä treenejä kovasti ja toivoin Nitankin vireen olevan parempi.


Rata oli super mielenkiintoinen ja odotin innolla pääseväni työstämään sitä. 
Radan alku alkoi ihan ok, mutta tyssättiin putkesta tuloon. Otin vastakädellä vitoselle, mutta sitten olinkin jo myöhässä pakkovalssista kutoselle. Jäätiin tätä hinkkaamaan ja Nita tuntui yhä alavireiseltä. Sitä sai taas anoa lähtemään lähdöstä. Yritin pitkin rataa kehua sitä ja palkata aina kun mahdollista vaikka virheitä sattuisikin. Nitalla oli ulkokentällä keskittyminen muualla ja toisen kentän koirissa. 
Päästiin rataa noin puoleen väliin muutamien toistojen kautta ja sitten vihellettiin peli poikki nr 16 putken jälkeen. Siihen saatiin vähän iloisempi palkka ja Nitakin oli reippaampi.

Olo oli todella huono ja itkuhan siinä tuli kentältä lähdettäessä. Olen ollut onnellinen omistessani koiran, jolla intoa riittää lajiin ja vauhti ei lopu kesken. Nyt vauhtia ei ole nimeksikään eikä koira tunnu nauttivan tekemisestä. En tiedä johtuuko kenties vihdoin ja viimein juoksujen tulemisesta vai mistä. Tsemppaan Nitaa parhaani mukaan ja treenaamme sen 1-2 viikossa, ei enempää. En tiedä.. 

Huonoja päiviä on kaikilla, mutta kyllä hitto vie harmitti antaa huono kuva koirakosta ulkopuoliselle ohjaajalle ja tutulle yleisölle.
Nita saa nyt 2-3 viikon treenitauon agilityyn ihan totaalisesti. Ei harjoitella keppejä kotona eikä mitän mikä liittyy agilityyn. Se on ollut normaalia vaisumpi ja vähävireisempi, joten en missään nimessä halua sille ikävää oloa treeneissä ja rikkoa sen innokkuutta lajiin pakkosyöttämällä sille treenejä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti