Toivepostaus nro 1: Mitä tekisin toisin toisen koiran kohdalla?

Kukaanhan ei koskaan tee virheitä ja kaikkien koirat ovat täydellisiä?

Yeah you wish.

Nita pentuna

Niin olen myös minäkin tehnyt ja tulen varmasti tekemäänkin. Ero on kuitenkin siinä mitä niistä ammentaa, oppiiko niistä, saako niistä ainesta parempaan vai rypeekö itsesäälissä ja mahdollisesti jopa toistaa samoja virheitä? Postauksen tarkoituksena on nyt pohtia rehellisesti mitä virheitä olen tehnyt Nitan kanssa tai nätisti sanottuna mitä tekisin toisen koiran kohdalla toisin.

Alkuun on varmaankin sopiva aika paljastaa, että pääsen näitä kokeilemaan sitten käytännössä hyvinkin pian sillä parin kuukauden päästä meillä onkin toinen nahkapallero :)

Olemme siis avomieheni kanssa varanneet jo parisen kuukautta sitten sopivasta yhdistelmästä pennun ja pentue syntyi sunnuntaina. Yhdistelmä oli sinänsä meille tärkeä sillä se on samalta kasvattajalta kuin Nita ja pentueen isä on Nitan täysveli Arvo eli Sandcastle's Suits Me.

Jos kaikki menee hyvin ja pennut selviävä ensimmäisistä rankoista viikoista, meille kotiutuu loka-marraskuun vaihteessa pieni soopelityttö.

Sitten postauksen aiheeseen. 

Toisten koirien ohittaminen.

Nita ei päässyt koskaan moikkaamaan hihnassa lenkillä toisia koiria tai ihmisiä. Kuitenki se oppi niissä tilanteissa kiihtymään ihan kauheasti ja kaikki olisi pitänyt käydä moikkaamassa läpi. Toisen koiran kohdalla vahvistan kontaktin ottamista minuun jo heti pienestä pitäen ja käyn erityisesti hihnalenkeillä koirien kanssa. Nitan kanssa aina koiratapaaminen tarkoitti riehumista metsässä tai koirapuistossa. Toisen koiran tapaaminen ei siis ollut hillitty lenkki vaan aina vaan super kivaa. Joten voiko koiraa syyttää, että ohitustilanteissa sama innostuminen tulee läpi? Ei - ongelma on ollut hihnan toisessa päässä. Myöhemmällä iällä lisätään tähän toisten koirien päälletulot Nitan kanssa. Alkuun ongelmia ei ollut, mutta eihän se koirakaan huonommilla hermoilla kaikkea kestä tuntemattomien koirien kanssa, joiden käyttäytymisestä ei voinut mennä takuuseen. Nyt vielä juoksujen tulo aiheuttama hormonipää ei vaan kestä ja vieraiden koirien kanssa Nitan mielipide on ratkaista vähänkään epämukava tilanne rähisemällä.

Vältän siis toisen koiran kanssa koirapuistoja ja suoritan sosialistamista tuttujen koirien sekä ihmisten kanssa. Nitan kanssa ei oikein ollut tätä mahdollisuutta kun tuttavilla ei koiria ollut.

Sienna ja Nita viime talvena

Seuraavan koiran kanssa panostan leikkimisen opetteluun. Leikkiminen - jokainen koirahan sen osaa. Vai osaako? Leikkiminen on yllättävän vaikeaa saada siihen tilanteeseen, että koira palkkautuu rehellisesti siitä ja tekee leikkimisen eteen mielellään työtä. Leikkiminen täytyy rakentaa.

Nitan kanssa leikkimistä ei kehittävästi rakennettu vaan oli sellaista normaalia leikkimistä. Eihän meidän pitänyt edes harrastella mitään, joten ei tällainen käynyt edes mielessä ensimmäisen koiran kohdalla.

Rauhassa totutan seuraavan koiran agilityhallin meluun ja vilskeeseen sekä muiden koirien häiriöön. Nitan kanssa kävimme pentuagilitykurssin aivan suljetussa ja hiljaisessa tilassa, jossa toiset koirat olivat näköseinän takana. Nita ei siis juuri saanut häiriötä osakseen. Ongelmaksi se muodostui kun saimme treenipaikan HAU:sta ja paikkana oli Purina Areena. Iso kaikuva maneesi ilman näkösuojia oli aivan liikaa Nitalle. Jätin sen tyhmänä vielä seinään kiinni odottamaan rataanrakentamisen + apupalkkauksien ajaksi. Big mistake. 

Rakennan siis kärsivällisyyttä koiralle ensin tekemällä aivan kaikkea muuta kuin agilitya ensimmäisen vuoden, Käyn kuitenkin paikkoja ja menoa näyttämässä ja panostan häiriössä tekemiseen sekä kontaktin harjoitteluun.

Nita agilityn pentu- tai jatkokurssilta.

Nyt ei suurempia pointteja tule mieleen tätä postausta kirjoittaessa. Voihan niitä vielä ilmetä myöhemminkin. Paljon on kuitenkin mielestäni tehty oikein. Koiran oma luonne ja valmiudet ympärillä tapahtuvaan merkitsevät paljon. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja voihan sitä olla,että joudun totetamaan ettei vaikka agility ole toisen koiran laji.

Seuraava koira voi olla hyvin vaikea ja temperamenttinen, jolloin lähtökohdat täytyy miettiä uudelleen ja todella ammentaa kokemuksia Nitan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti koira voi olla helpohko, jonka kanssa kaikki menee kuin tanssi. Olen itse kehittinyt ja oppinut koiranomistajana sekä harrastajana. Nitan kanssa teimme kaiken ensimmäistä kertaa niin yhdessä kuin ensimmäistä kertaa minä ikinä. 

Yllämainitut asiat ovat sellaisia, joiden korjaaminen huomioon ottaminen vaikuttaa moneen muuhunkin hyvinkin arkipäiväisiin haasteisiin tai erityistilanteisiin kuten irtokoirat, ilotulitukset ym. Aika näyttää miten lähtee sujumaan seuraavan koiran kanssa ja etenkin kahden koiran yhteiselo. Siitä voisikin erillisen postauksen tehdä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja saadaan pikku tyttö kotiutumaan meille.

Minkälaisia virheitä te olette huomioineet koirakkona tai mitä tekisitte hieman toisin seuraavan koiran kohdalla?