Blogin tulevaisuus?

Huh edellinen teksti on ollut yli kuukausi sitten helmikuun lopussa. Näin hiljaista blogissa ei olekkaan ikinä ollut - tästä syystä olenkin alkanut miettimään blogin tulevaisuutta.

Pitkäaikainen haaveeni viimein toteutui kun ostin oman hevosen. Asia, josta olen haaveillut aivan ratsastusharrastuksen alusta alkaen jo pikkutytöstä. Harrastus vaatii rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Hevosen ylläpitäminen on todella iso kuluerä etenkin jos haluaa harrastaa laadukkaasti - joka itselle tarkoittaa valmentautumista, oppimista ja kilpailemista. 

Hevonen on tallilla, joka itselleni on hyvin rakas. Paikka, jossa olen käynyt 12 vuotiaasta lähtien ja nykyään paikkaa vetää aivan ihana ihminen, paras ystäväni. En halunnut harkita muuta paikkaa, mutta paikka vaatii itse tallitöiden tekemistä lukuunottamatta kesä/laidunaikaa. Eli talli vie arki-illoista paljon aikaa itse hevosen liikutuksen lisäksi.

Nitan kanssa käydään normaalisti treeneissä ja Vickyn kanssa on agilityn saloja aloitella kesällä.

Emme siis ole kadonneet tai lopettaneet treenaamista - aika tai oikeastaan jaksaminen/kiinnostus blogin kirjoittamiseen on vain hävinnyt. En haluaisi blogia unohtaa, koska pidän sen pitämisestä, mutta en aio ottaa huonoa omatuntoa kuinka usein postauksia tulee. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu ja on kirjoitettavaa - kukaan ei varmaan halua lukea väkisin kirjoitettua tekstiä?

Eli aika nyt näyttää mihin blogin tie vie, tuleeko tänne kenties vain tärkeimmät/isoimmat kuulumiset kisapostaukset vai mitä?

Kuva helmikuulta :)

Syypää mun hymyyn

Hups ostin hevosen. Tai oikeastaan ponin.

Siinä onkin suurin syy pisimpään blogihiljaisuuteen tässsä blogissa. Viimeisin postaus oli 30.1, ihan luvattoman kauan aikaa sitten. Oikeastaan tammikuun puolessa välissä päätin toteuttaa nyt ihan aikuisten oikeasti isoimman haaveen ikinä - ostaa oman hevosen tai ponin. 

Sitten alkoikin iso rumba, illat kuluivat töiden jälkeen ilmoituksia lukiessa ja omaan ilmoitukseen vastanneille vastauksia. Koeratsastuksia kertyikin kokonaisuudessaan 12 tai 13, suurin osa oli parin tunnin ajomatkan päässä, joten viikonloput menivätkin autossa istuen. Jo ensimmäisenä viikonloppuna auton mittariin ropsahti 900km ja takana kolmen hevosen selässä käynti. Huh mitä touhua, se oman löytäminen oli yllättävän vaikeaa. En tiennyt tarkalleen mitä halusin, mutta toisaalta tiesin. Muutamassa hevosessa ei ollut mitään vikaa ja olisin voinut löytää itseni todella pitkältä muutamien vuosin päästä, mutta selässä ei tuntunut kotoisalta vaan lähinnä avuttomalta.

Nyt tallissa seisoo 9 vuotias Eestinhevostamma Rediaaria, "Riia".

Poni, joka yksinkertaisesti vain kolahti. Kyseessä on projekti kouluratsastajan näkökulmasta, mutta ponilla on hyvä ote työskentelyyn ja mieletön luonne. Kyllä siitä vielä kiva tulee.

Ostosreissu on ollut rankkaa ja blogin päivittäminen on jäänyt. Nitan kanssa ollaan treenattu normaalisti ja seurakin on tammikuun aikana vaihtunut. Edustetaan nykyään Itä-Helsingin agilityharrastajie (I-HAH). Syy vaihtoon oli vain ja ainoastaan etäisyys, Tattiksen halli on puolet lähempänä kuin Purina, on lämmitetty vaikkakin pieni. Kesällä onkin sitten iso ulkokenttä Kivikossa, matkaa huimat 10min autolla. Totesin vähäisemmänkin ajansäästön olevan nyt tarpeen, koska arki-illat menevät paljon tallilla.

Vickyn treenit ovat häpeäkseni kyllä olleet tauolla varmaankin 3-4vk (hyihyi). Nyt tarkoitus palailla taas takaisin ruotuun.

Vickyn pentukurssi

Mietin pitkään olenko valmis maksamaan pentukurssista toisen koiran kanssa. Ehdottomasti kurssia suosittelen, jos on ensimmäinen koira kyseessä, mutta toisen kohdalla on yleensä jo paremmat käsitykset mitä haluaa tehdä sekä mitkä keinot mahdollisesti auttavat saavuttamaan tavoitteen.

Kaverini kuitenkin vinkkasi harrastuskoiran pentukurssista, joka vaikutti hyvin lupaavan kuuloiselta meidän molempien mielestä. Toki hintaakin oli vajaa 100 euroa. Kurssille ilmoittauduttiin ja odottelinkin sitä innolla. Nyt kuitenkin kun kolme kurssi kertaa on takana, tuntuu kurssi rahan hukkaukselta ainakin meidän osalta.

Ajattelin etukäteen, että jos ei muuta niin saadaan satasen edestä häirötreeniä - noup. Neliön muotoinen sisätila on jaettu viiteen "lokeroon", jotka on peitettu näkösuojalla sivuista. Vicky käytännössä näkee vain yhden koiran, se joka on edessä huoneen toisella puolella. Kovin isosta häiriöstä ei siis voida puhua,

Ensimmäisellä kerralla katsottiin kuinka hallussa on koiran huomion saaminen nimellä kutsuttaessa sekä treenattiin katsekontaktia.

Toisella kerralla jatkettiin katsekontaktin harjoittelemista, sekä namista luopumisesta. Piti saada myös naksuttimen avulla koira kiinnostumaan pahvilaatikosta.

Kolmannella kerralla opeteltiin kosketuskepin käyttö (jota kouluttaja ei kuitenkaan suosittele kisatokoliikkeisiin), haettiin kaikki neljä jalkaa laatikon sisälle sekä äänisiedätystä.

Kaikki hyviä harjoituksia, mutta ei sellaista mitä en olisi osannut opettaa/harjoitella kotona. Siitä syystä kurssi tuntuu turhalta kun odotukset uuden oppimisesta olivat aika korkealla eikä näistä ole hirveästi uutta ideaa saanut nimenoman kisakoiran koulutukseen. Katsotaan mitä seuraavat kaksi kertaa tuovat tullessaan.

Nyt pitäisi alkaa V:n kanssa treenailemaan tokon alkeita pikku hiljaa. V tykkää selkeästi olla edessä esim istumassa eikä hakeutua yhtään sivulle istumaan. Myöskin kun asiat on opetettu operantisti naksuttimen avulla, ei se seuraa namihoukutusta :D ;D En siis voi mennä sieltä missä aita on matalin, vaikka Nitalla perusasennon opetus tuli helposti houkuttelemalla asentoon eikä namikäden häivyttäminen loppupeleissä ollut iso juttu. 

Jatketaan myös etujalat laatikolla-temppua ja koetaan hakea takajalkoihin liikettä. 

Mitä häiriöön tulee, tarkoituksena olisi mennä joku päivä Itikseen pyörimään pennun kanssa ja naksuttelemaan katsekontaktista sekä jos vaikka Ojangossa olisi jotkut agilitykisat menossa mitä voisi käydä tuijottelemassa.

Spookeilua

Tuttua kauraa, rakettien jälkeiset jälkihuumat kestävät meillä hyvinkin pitkään. Ei siis jatkuvaa lasien kilistelimistä ja juhlimistä tätä vuotta vaan lähinnä Nitan ajatusmaailman selventämistä.

Uusi Vuosi on ajankohta, josta Nitalla kestää lopullisesti toipua hyvinkin pitkään. Se on kyllä palautunut, kykene leikkimään yms mutta on tavallaan ääniherkempi sekä huomattavasti epävarmempi epäilyttäviä asioita tai ääniä kohtaan. Nyt kun taas lunta on mukavasti (kuvat lauantailta), mutta iski plussakelit - tippuu katolta lunta ja osuu kerrostalon räystäisiin. Tätä Nita nyt kummastelee ja säikkyy. 

Kaiken huippu on tällaisten inhottavien asioiden yhdistyminen kaikkeen muuhunkin. Tänään päivälenkillä molempien koirien kanssa, ei Nita suostunut talon vieressä olevaan metsään lähteä. Se oli irti ja kääntyi tyylikkäästi takaisin kotiin eikä tullut edes karjumalla takaisin. Sieltä sen sai väkisin hakea takaisin hihnaan kiinni. Ei auttanut edes Vickyn läsnäolo. Metsässä sitten V:n riehuessa meni mulla aika rattoisasti kiskoessani Nita perässä kun se yritti joka metri vetää uukkarit takaisin. Metsässä ei ole tapahtunut mitään ja siellä on aina hauskaa - no eipä nyt ollut.

Tässä mielentilassa Nita ei ole kovin sosiaalinen pentua kohtaan, joka ärsyttää toki sitäkin kun leikkikaveri uupuu. 

Vicky muuten vaihtaa hampaita ahkerasti ja yllyttää omaa puremisvimmaansa - ihan kuin sitä ei olisi jo ennestään ollut :D

Palaillaan hieman uutisten kera myöhemmin tällä viikolla!

Vickyn treenejä

Pyhät olivat pitkät ja mukavasti oli koko ajan pieni vapaapäivä töistä. Alla olevat videot ovat vuodenvaihteelta kuvattuja, päiviä en tarkkaan muista. Kuvaushetkellä V 16vk.

Treenilistalla on ollut peruskäskyt istu, maahan, odota, ole hyvä ja katso. Istu alkaa olla hyvin hallussa eikä edes käsimerkkiä juuri käytetään vaan sanallinen käsky on hyvin hallussa. Käskyyn on liitetty myös kriteeriksi katsekontakti eli silmät pois namikädestä. Olen myös palkannut enemmän namia heittämällä kuin kädestä. Maahan meno onnistu vain käsimerkillä ja pennun kynsillä raapien.

Omaa ruokaa odotetaan istuen ja katsekontaktissa - vapautus ole hyvä käskyllä.

Kelien ja jo yhden pissatulehduksen Vicky jo saaneena, ei vielä istumisia sun muita treenata ulkona. Pyrin muutenkin välttämään ja hätyyttämään ettei se kylmällä istu. Ei meinaan halpaa kukkarollekkaan.

Seuraava peruskäskyjen kriteeri on vapautus-sana. Eli istu tarkoittaa istumista kestollisesti pidempään kunnes vapautetaan. Huomaan jo nyt miten "odota" -sana vaan lisääntyy huomaamattaan joka paikkaan sekä minulla että miehellä. Tästä juuri haluaisin pois, mikäli se liittyy peruskäskyyn kuten istu, maahan, seiso. Eri asia kun puetaan yms ja siinä yhteydessä odota-sanan käyttö.

Kuten Nitallakin aikoinaan, olen Vickyn kanssa aloitellut naksuttelemaan etujalkoja laatikolle. Tästä sitten tarkoituksena opettaa takajaloilla pyöriminen ja tömähtäminen perusasentoon. Nitalla kun takapään työskentely on puutteellista vähän eri tavalla opetetun perusasennon vuoksi. Ei siinä mitään, muutenhan Nitalla on tosi varma ja vahva perusasento. Nitan videot aikoinaan löytyy täältä ja täältä.

Vicky on onneksi ihan mielettömän ahne. Siis todella. Sitä on helppo motivoida, mutta se on myöskin kauhean malttamaton. V oppii muutamasta hassusta toistosta ja tarjoaa kovasti itse toimintoja kokeillen mistä tulee palkka. Ihanteellinen siis operantille koulutukselle sinänsä. Tuossa laatikko-hommassa seuraava ongelma onkin pyöriminen, malttamattomuus käy esteeksi kun keskittyminen herpaantuu vain namia ajatellessa. V:tä kun ei ole opetettu seuraamaan namia vaan painotettun luopumiseen, miten siis saada aikaiseksi toivottu pieni askel takajaloilla sivulle laatikolla?

Tänään myös aloitettiin pentukurssi! Siitä omaa postausta myöhemmin :)

Seppo Savikon rata

Kävimme joulukuussa Laura Juutin pitämän ratatreenin, jossa Seppo Savikko oli suunnitellut radan. Vaikeusaste oli noin 3.lk, mutta ei vaikeimmasta päästä. Kinkkisiä kohtia oli ja etenkin niissä oltaisiin kisatilanteessa mitattu kääntyvyysnopeuksia ja niillä ratkottu sijat.

Itse treeneissä painotettiin onnistumisiin, etenkin alkuun. Hiukan epäilin radan alkua tuon pussi/putki siirtymäväliä, joten aloittelin rataa vasta putkelta. Kutoselle kokeiltiin eri ohjauksia: päällejuoksua, jäämällä normaalisti putken puolelle lähettämään, seiskalla joko kiepautus tai sitten takaaleikkaus ja koira kiertää taaimmaisen siivekkeen. Kaikista luontevinta meille oli päällejuoksu kutoselle ja siitä pyöritys seiskalle. Ysi-putkeen lähetys onnistui joka kerta hyvissä ajoin eikä tarvinnut yhtään käydä saattamassa. Myöskin pakkovalssi kympille meni nappiin! Nro 12 piti aika tiukka valssi tehdä äänimerkein, jotta sain Nitan tekemään tarpeeksi tiukan kurvin. Jaakotus-valssi passaa kanssa, kuhan tietää mitä tekee keinulle - kummalla puolella haluaa olla. Totesin itse, etten ala keinulle väsertämään persjättöä vaan otan mielummin nro 15 takaaleikkauksella. Nro 17 kaare jäi kokoajan pitkäksi, siinä olisi saanut kirittyä aikaa tiukemmalla ohjauksella. Hiukan pimeä putkikulma meni nappiin aina.

Ohjauskuvioita sitten ratkottiin siitä eteenpäin. Renkaalle ei voinut jäädä odottamaan YHTÄÄN vaan oli jo juostava eteenpäin, jotta kerkeisi tekemään pakkovalssin nro 23. Kerran taisin olla ajoissa, mutta tein pakkovalssin huolimattomasti ja peitin riman kropalla, jonka takia Nita lukitsi sen takaakiertona. Lopetettiin rata ennen keppejä. 

(muuten ennen joulutaukoa olevien ratatreenien kepit menivät radalla 4 kertaa, huom 4 kertaa aivan loistavasti!!)

Hirmu kiva rata ja saatiin jälleen paljon irti. 

Joulutauolla käytiin viime sunnuntaina sama rata juoksemassa. Nita vähän vaisu ollut muutenkin uuden vuoden jälkeen (meillä paukutellaan yhä) ja se jotenkin näkyi. Kuitenkin huippuhyvää työtä.

Videolta näen heti kuinka mummohölkkäilen, tossua toisen eteen niin löytyy koirastakin varmasti uusi vaihde. Myöskin ohjauksissa oltava tarkempi. Merkki ja sitten pois alta. Ei jäädä kudeksimaan, jää Nitakin ihmettelemään ja hidastamaan. 

Video on omista treeneistä 4.1 kyseisellä radalla

Kuinka tavoitteet täyttyivät vuonna 2014?

Noh eipä kovin hääppöisesti, mutta tarviiko sitä aina?

Vastaavan postauksen 1.1.2014 tehtynä löydät täältä. Vuoden 2014 tavoitteet Nitan kanssa olivat seuraavat:

Saada kepit kuntoon

Pitkä ja kivinen tie se olikin, mutta nyt alkavat olla "kunnossa". Opeteltiin kepit väli kerrallaan, mutta lopputuloksena oli niin hitaat ja epävarmat kepit, että otin ne uudestaan opetukseen. Aloitin vinokepeillä hakien Nitalle puuttuvaa hypäytystekniikkaa, mutta hallilla vinokeppien puuttuessa ei rataan yhdistäminen onnistunut. Haettiin siis myös vauhtia esim. putki-kepit-putki yhdistelmällä. Vaihdettiin taktiikka siis kujakeppeihin. Vaikein osuus oli kujan suoristaminen ihan kokonaan. Kuitenkin 10cm kuja tarjosi enemmän vapautta ja helpotusta Nitalla niin että suorat kepit tuntuivat liian haastavilta. Kuitenkin paras taktiikka oli tehdä putki-kepit-putki tai vastaavia yhdistelmiä ja ottaa Nita hieman jopa kiihtyneessä tilassa kepeille. Ehdottomasti ei treenien lopuksi vaan korkeassa vireessä. Treeni tuotti tulosta ja viimeiset treenit joulukuussa radalla olivat oikein loistavat! Keppiprojektin eteneminen löytyy tunnisteista kujakepit, vinokepit ja pujottelu

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle

Kisaura virallisissa aloitettiin oman seuran Purina Openissa kesäkuussa jostain päähänpistosta johtuen. Hieman epävarmaa menoa ja ne kepit olivat aivan toivottomat silloin. Tuloksena oli 5 (koiraan koskeminen) ja HYL keppivirheestä. Kisoihin en mennyt kauden aikana, koska en halunnut keskeneräisellä koiralla vaan oikeasti treenata kepit kuntoon huolella.

Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon

Tämän treenaus jatkuu tänäkin vuonna.. Parannusta on toki, mutta todellisuushan on se ettei tuosta rauhallista saa, jos pitää muiden treenejä katsoa. 

Eksyä takaisin tokon pariin

Eksyttiin kyllä, mutta innostus vähän lopahti vaihtaessani työpaikkaa. Kuvioihin tuli myös iltavuorot, joten treenejä jäi kesällä välistä. Nitalla on hurjasti potentiaalia, mutta en vain saa sitä kunnolla irti siitä. Vain omalla kentällä tekee, muualla hyvin häiriöherkkä eikä yhtään innokas työskentelemään.

Kenties mölliALO tai jopa virallinen

KoivisCupiin osallistuttiin tänä vuonna vain kerran mölliALO-luokkaan. Tuloksena oli 188p/200p, josta irtosi 1.tulos sekä 1.sija epiksissä. Tulosrivi oli 9-10 välillä kiltillä tuomarilla. Virallisiin jopa ilmoittaduttiin, mutta sitten kuvittelin Nitan tekevän juoksuja ja se kadotti intonsa kokonaan. Peruin kokeen.

Rally-tokon virallistuttua RTK1

Laji jäi ihan totaalisesti..

Käydä Helsingin Koirauimalassa!

Ei käyty, mutta uitiin kyllä! Nita ui vihdoin ja viimein vapaaehtoisesti kesän pahimpina helleviikkoina eikä sitä ajoittain meinannut saada vedestä pois!!

Moments  <3

*************************************************************

Tavoiteet vuodelle 2015

Nita

keppikulmat radalla

startteja 1.luokassa

säännöllinen hieronta

edes yhdet näyttely

Vicky

peruskoulutus sis. sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen, luoksetulo, peruskäskyt yms.

rauhoittuminen tarpeen mukaan

pentukurssi

mätsäreitä harjoituksena

lähempänä kevättä/kesää kevyesti agilityn aloitus

loppuvuodesta rymäpaikan saaminen myös V:lle

Itselleni voisin ottaa tavoitteeksi ja uuden vuoden lupaukseksi oman kunnon kohentaminen (tämä perinteinen :D), oman ohjauksen parantaminen sekä se kauan toivotun ja kaivatun oman hevosen hankinta.

Tervetuloa vuosi 2015!

Peltoilua kera pentujen

Käytiin Yasminin ja kelpie-pentu Chaosin (ks. Yasminin blogi) kanssa peltoilemassa joulupyhinä. Pakkasta oli kymmenen tienoilla ja aika nopeasti tuli pennuille kylmä, jos ei liikkunut kunnolla. Jonkin verran ne kuitenkin juoksenteli.

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?

Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014

Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.

Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.

Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.

Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?

Sosiaalinen media

Meitä voi seurata nyt myös Instragamissa @jompulajohanna, jonne päivittyy kuvia hieman useammin sekä laajemmalla aiheskaalalla.

Facebookista löytyy myös yleisönpyynnöstä sivu Johanna Jämsén Photography, käyppä tykkäämässä!

V + V

Järkättiin taas hyntyt yhteen Erican kanssa sunnuntaina. Vienna ja Vicky ovat tavanneet jo kerran aikaisemmin, mutta pikku V oli niin pieni ettei siitä sen isompaa leikkiä saatu aikaiseksi.

Nyt kuitenkin Vickyllä on ikää 14,5vk ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Alla vähän kuvasaldoa kivasta meetingistä!

Vicky - the riiviö

... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!

Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa! 

Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin. 

Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.

Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.

Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.

Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.

Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.

Hyvää Joulua!

Hertan ja Kertun blogi arpoo!

Kaikki osallistumaan arvontaan! Minäkin ;)

Tauko on tehnyt hyvää

Ohjattuja treenejä odottelin vähän sekaisin fiiliksin kun motivaatio näin syksyllä on ollut nollassa. Etenkin kun on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista sekä kepitkin junnaa eikä meidän kesätavoitteet kisoista täyttyneet.

Onneksi en kuitenkaan antanut itseni valahtaa sateen mukana vesilammikoon vaan keräsin itseni.

Treenien aiheena oli niistosokkari sekä estepuolella keinu sekä A-este.

Harjoituksessa ei juuri ongelmia ollut vaan Nita suoritti koko ajan aivan nappiin ja luki ohjausta hyvin. Olin itsekkin jopa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Keinu suijui oikein mallikkaasti ja A-este sitäkin paremmin. Tauko todella tehnyt tehtävänsä kun Nita oli aivan intoa täynnä, mutta kuunteli mallikkaasti. Niin hienoja ja säpäköitä onoffeja ei se olekkaan A-esteelle tehnyt!

Kuten olen aikaisemminkin sanonut täällä, ryhmän taso häiritsee. En yritä omaa egoa pönkittää (tsiisus ei, on meilläkin ongelmia!), mutta verrattuna viime ryhmään, jossa suoritimme pätkissä möllitason tittelistä huolimatta noin 2-3.lk ratoja ryhmän eri tasoisuuden takia. Nyt tehtävät toistavat itseään eikä tarjoa tarpeeksi haastetta ja oppimista. Ajan kuitenkin 20-30min suuntaansa hallille ja turhauttaa kun treeneistä on vaikea saada mitään irti. Tottakai on päiviä kun yksikään este ei suju. Nyt kuitenkin tuntuu, että junnaamme paikallamme...

Olenkin laittanut ryhmäpaikoista vastaavalle viestiä sekä muutaman hakemukseen muihin seuroihin.

Agilitya kuukauden tauon jälkeen

Kuten otsikko kertookin, taukoa hallilta ja ylipäätänsä agilitysta on ollut noin kuukauden verran. Paska maku jäi suuhun edellisistä treeneistä, motivaatio ollut kaukana ja kaipa sitä kiirettäkin on ollut. Nyt kuitenkin vihdoin työvuorot yms natsaisivat ja huomenna olisi ohjatut treenit. Ajattelin käydä vähän pohjia ottamassa tänään ettei mene huomenna pipariksi räjähdysherkän collien vuoksi.

Onneksi kävin - nimittäin oli ruudilla varustettu koira, joka ei meinannut nahoissaan pysyä ja oli HYVIN häiriöherkkä. Halissa oli toisella kentällä kaksi koiraa treenaamassa ihan ääneti, mutta suippokuonon sanasen arkkuhan avautui välittömästi kimeään kuoroon halliin tultaessa. Hiljeni onneksi, mutta voi mahdottomuus kun piti keksittyä mitä on tekemässä. Lapsi ei olisi malttanut ollenkaan. Nyt siis on tiedossa taas tällainen kausi, jolloin Nita yli-huomioi kaiken. Olisko joku joskus edes helppoa?

Tehtiin ihan lyhyet n.15min treenit,. Muistuteltiin mieleen keppejä hyvin kapealla kujalla, jotta pujottelu olisi alkuun helpompaa. Menikin ihan näppärästä, virheitä toki sattuu ja nyt yllättävää kyllä sisääntuloissa. 

Kokeiltiin myös pätkää: mutkaputki - kujakepit - mutkaputki - hyppy - 6 keppiä ja palkka.Saatiin ekalla keralla 6-kepin sarjalle ohi meno, jonka jälkeen jo ihan pujottelemisen näköistä!

Postauksien kuvien virkaa vastaavat omena-puhelimen kuvat, joita on tullut näpsittyä ahkerasti ja painavan järkkärin raahaaminen jäänyt vähemmälle näin syyskaamoksessa.

Timo Rannikon tekniikka 1.11.2014

Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.

En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.

Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.

Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.

Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.

Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti  ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.

Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)

Ensimmäinen hieronta

En oikein tiennyt mitä odottaa Nitan ensimmäisestä hieronnasta - tai en olettanut mitään. Tai rauhatonta koiraa, joka on kireä kuin viulun kieli ja kankkulan kaivoon heitetyt rahat. Onneksi näin ei kuitenkaan ihan ollut. Saatiin hierojakin järjestymään kotiin asti.

Liikettä ei iltapimeyden takia katsottu, hieroja tunnusteli lihakset ja kulmaukset läpi Nitan seistessä. Neidin mielestä kyseessä oli varsin epäilyttävä toimenpide, jota piti osoittaa hännällä koipien välissä. Kuitenkin koira heti avautui mielistelemään kun hipely loppui.

Itse hieronnassa Nitalla kesti jonkun aikaa totutella ajatukseen. Paremmin meni jo kun päästiin vaihtamaan kylkeä. Jossain kohtaa taisi silmätkin se ummistaa.

Hieronnan tulokset olivatkin seuraavat:

- niska ja kaula hyvät ja rennot

- vasen lapa vähän jumissa. Kuona-ainetta, kuin "kuplamuovia". Lähti kuitenkin hyvin joustamaan ja reagoimaan

- oikea lapa ok

- etujalkojen venytykset ja liikeradat hyvät.

- selkärangan vieressä aivan kiinni oleva lihassuikale tiukka. Ei juuri joustanut

- lantio hyvin joustava ja rento

- takajalkojen venytykset ja liikeradat hyvät

- takareisissä hyvin pientä kireyttä, voi olla jännittämistä hieronta tilanteesta

Takapäätä ei Nita kauheasti alkuun antanut hieroa. Ei vaikuttanut kipeältä (ei toki poissuljettu), mutta etenkin ensimmäistä puolta hieroessä ei tykännyt takaosan sörkkimisestä ja veti itsensä kippuraan. Kylkeä vaihtaessa alkoi muutenkin koko koira rentoutumaan ja toisen takajalan hieronta onnistui ok. Venytykset todella hyvät.

Seuraava käynti noin kk päästä, sen akuutimpaa tarvetta ei ole eikä hieroja ollut juuri mistään huolissaan. Ainoastaan rangan luona ei lihas vastannut hierontaan. Erityisen tyytyväinen oli lantion seutuun, joka erityisesti on paha paikka useasti pidempi selkäisillä agilitykoirilla.

Ulkoasun ja tietojen päivitystä

Mitä pidätte?

Noinkin yksinkertaista banneria työstetty ikuisuuden kun en osannut päättää mitä teen noista kahdesta kuvasta, ajatuksia ei vaan tullut. Noh mennään tuolla ainakin hetken aikaa :)

Pikaiseen päivittelin myös Vickylle omat sivut.

Maanantai - raskaat viikot takana

Siis huh. Blogi ollut hiljainen ihan tarkoituksella. Muutamat viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja työ tehnyt oman stressitekijänsä. Vickystä on kuoriutunut oikea riiviö, voimat olleet aivan loppu töiden jälkeen ja pentu on kaiken lisäksi valvottanut öisin. Energia ei ole riittänyt treenaamiseen Nitan kanssa. Motivaatio on ainakin hetkellisesti laskenut. Viime treeneistä Nita päätti karata hallinnasta, meidän ryhmässä on vähän ongelma tuo kun tehdään samalla kentällä kahta rataa aivan vierekkäin olettaen kaikkien koirien kestävän häiriön. Asiasta on kaikille sanottu moneen kertaan ettei homma meillä toimi niin, tulos oli sitten tämä. Puoleentoista vuoteen ei Nita ole mihinkään karannut ja saatu häiriöherkkyytä treenattua. Nyt tuntuu kun kaikki tehty työ mennyt hukkaan. Eipä intoa ainakaan nostata. Katsotaan päästäänkö ikinä mihinkään.

Vicky kasvaa hurjaa vauhtia. Ne tulevat Nitan kanssa toimeen oikein hyvin, meno tosin on välillä turhankin riehakasta. Ainoastaan luut ovat ongelma, jos niitä sattuu unohtamaan näyville. Muuten Nita saattaa jopa pennun kanssa ottaa vetokilpaa lelusta sen kummempia ärähtämättä. Lelut ja luut on kaikki kuitenkin kerätty pois ja otettu esille vain hallitusti.

Jotta homma ei mene liian helpoksi, alkoi Vicky yksi ilta pissaamaan aivan koko ajan ja lopuksi ihan veristä pissaa. Olin itse työmatkalla tuolloin, Samuli-raukka lähti iltaa vasten ell kuljettelemaan pentua ja virtsatientulehdushan siellä oli ja antibiootit kourassa. Harmittaa moisia ottaa pienelle pennulle, mutta minkäs teet. Tilanne on onneksi viikossa parantunut. Toivottavasti ei uusiuu. Sitä myöten sisäsiisteyden opettaminen näin syksyllä on hieman hankalaa, ulkona on hyi kylmää ja märkää.

Lähiaikoihin on kuitenkin mahtunut Rannikon treenit sekä luento harrastuskoiran huollosta, joista erillistä postausta myöhemmin.

Koitan nyt tsemppailla blogia henkiin kun ehkä alkaa töissäkin kiire helpottamaan :) Ulkoasuakin pitää päivitelläVickyn tulon myötä.

Hyvää alkanutta viikkoa!